Nimi: Halt, "Halt" Rotu: Holsteiner Syntymäaika, ikä: 29.9.2010 Saksa, 16-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 173cm, mustankimo Rekisterinro: VH11-044-0012 Omistaja: Layda VRL-14488 Maahantuoja & entinen omistaja: Oresama VRL-02753 Kasvattaja: Blue Ranch (evm) Painotus: Kouluratsastus Koulutustaso: Int II, re. 90cm |
Luonteeltaan Halt on hyvin vaihtelevaa tyyppiä. Jonain päivänä se on yksi iso kaaos, joskus se taas on yksi kullannuppu joka tekisi ihmisen puolesta mitä tahansa. Valitettavan usein siitä kuitenkin kuoriutuu tämä katastrofi, jota ei sitten enää mikään heiveröinen henkilö pidättele, vaikka auktoriteettia riittäisi kuinka.
Toisia hevosia kohtaan Halt on usein kovin dominoiva, etenkin löytäessään itsensä kaltaisen vastustajan, jolloin lopputuloksena on luultavasti se, että molemmat osapuolet saavat jäädä kolmen kuukauden sairaslomalle. Täten pari rauhallista ruunaa ovat kaikkein paras vaihtoehto, jolloin tappelua ei pääse syntymään. Paitsi sitten kun ihminen saapuu paikalle, jolloin - etenkin Haltin huonoina päivinä - se tappelu vasta alkaakin. Molemmat juoksevat ympäri tarhaa päättömästi, toinen iloisesti hypähdellen ja toinen savua korvista nousten. Ei varmasti ole vaikea arvata, kumpi on kumpi osapuoli. Hyvinä päivinä Halt voi tulla jopa vastaan portille, mutta se edellyttää mainiota tuuria ja muutamaa porkkanaa.
Hoitaessa Halt on yllättävän kärsivällinen otus, mutta kun sen sisäinen kello on päässyt tikittämään orin määräämään lopetusaikaan asti, on aika lopettaa ja sukkelaan. Muuten alkaa hillitön kuopiminen, pyöriminen ja pelleily ympäri ämpäri, eikä siinä tilanteessa auta kuin heittää satula selkään ilman mitään pohdiskelua ja äkkiä kentälle, vaikka hevosen jalassa olisikin vasta yksi suoja ja suitsetkin olisivat solmussa Haltin kaulalla. Kunhan kentälle pääsee äkkiä, varusteet voi asetella rauhassa oikein, ja selkään pääsee helposti.
Ratsastaessa Halt on herkkä. Haluaisin sanoa myös kuuliainen, mutta kun sitä Halt ei ole. Tätä oria saa työstää kaksi tuntia ennen kuin sen voi sanoa olevan avuilla ja kuulolla, mutta sitten kun hevosen saa toimimaan niin johan se myös toimii! Hevoselta sujuu kaikenmoiset liikkeet keskikäynnistä sarjavaihtoihin ja siirtymiin piaffesta passageen. Raviväistöt ovat hevosen bravuuri, ja se näkyy niin kouluratojen pisteissä kuin valmentajien kasvoillakin.
Halt kohtelee ratsastajaansa alkutunnista kuin ensikertalaista ja sitä saa raipan kanssa passittaa saadakseen edes kunnollista käyntiä. Ori temppuilee ihmisen epätoivoon ja kiukustumiseen asti, kunnes alkaa lopulta toimimaan huomattavasti paremmin. Alkuun jäykkä ja eteenpäinpotkittava onkin notkea ja reipas, ja sen huomaa herkkyytenä avuille sekä mukavana eteenpäinpyrkimyksenä. Halt on myös herkkä istunnalle, eikä mielellään siedä perunasäkin tavoin pomppivia ja heiluvia kyytiläisiä.
Ori on päivästä riippuen joko erittäin helppo lastata - tai painajainen. Tämä painajaisversio ei astu kymmentä metriä lähemmäs niin hevosrekkaa kuin traileriakaan, ei halua matkustaa kaverin kanssa muttei ilmankaan, eikä ainakaan mene ruuan perässä koppiin. Enkeliversio kävelee puoliunessa kyytiin ja matkustaa pidemmätkin reitit hiljaa ja paikallaan heinää mussuttaen. Kisapaikalla sama käytös jatkuu, ja herran senhetkinen mielentila määrittää sijoituksen melko tarkasti. Ihan ok verryttelyssä jää radalla hieman vaisuksi ja saa keskitason prosentit. Painajais-Halt hylätään viimeistään radan puolivälissä ja mukavasti avuilla kulkeva enkeli voittaa luokan helposti.
Suku: evm-sukuinen i. Hey-Hello Moscow! holst 174cm, evm ii. Trip To Moscow holst 174cm, evm iii. Russian Roulette holst 176cm, evm iie. Little Adventure holst 169cm, evm ie. It's Seattle Calling holst 172cm, evm iei. Call Me holst 173cm, evm iee. It's Brilliant holst, 166cm evm e. Must Be Insane holst 170cm, evm ei. So So Insane holst 170cm, evm eii. So So Selfish holst 171cm, evm eie. Cool 2be Great holst 167cm, evm ee. Must Be Master holst 169cm, evm eei. Masterpiece holst 170cm, evm eee. Must Be Marvellious holst 166cm, evm |
Sukuselvitys
Hey-Hello Moscow! oli melko tuntematon ori, joka eli 3-vuotiaasta kuolemaansa asti samalla omistajalla Saksassa. Se kisasi kovalla tasolla kouluratsastuksessa ja oli näyttävä näky, mutta haastava käsitellä ja siksi sen siitosura jäi melko lyhyeen. Ensimmäisten varsojen jälkeen kävi ilmi, että vaikea luonne periytyy, ja Moscow ruunattiin. Se kuitenkin kisasi hevoseen kovasti kiintyneen omistajansa kanssa vaativia luokkia aina vanhuuspäivilleen asti, kunnes se 22-vuotiaana sai vakavan jännevamman ja päätettiin, ettei pitkäkestoinen ja epävarma kuntoutus enää olisi järkevää.
Vaikka Hey-Hello Moscowin kautta Venäjä-teemainen isälinja ei juuri päässytkään jatkumaan, Trip To Moscow teki onneksi enemmän varsoja ja piti huolen suvun jatkuvuudesta. Se kierteli useita Keski-Euroopan maita ja teki nimensä tunnetuksi näyttävillä piaffeilla ja passageillaan. Euroopan lisäksi myös muutama sen varsa asuu ja vaikuttaa USA:ssa. Trip To Moscow oli luonteeltaan melko orimainen, mutta ihmistä kohtaan kunnioittava ja ystävällinen.
It's Seattle Calling, tamma jota kohtaan oli suuret odotukset. Hienosukuinen raudikko jäi kasvattajalleen koulutettavaksi ja siitä povattiin GP-tason ratsua, mutta jo 4-vuotiaana se loukkasi selkänsä ja myytiin siitoskäyttöön. Sassy-lempinimestään huolimatta se oli todella lempeä ja yritteliäs hevonen ja hoiti kaikki kolme varsaansa tunnollisesti ja rakkaudella. Valitettavasti Sassy kuoli täysin yhtäkkisesti laitumella tuntemattomasta syystä, ja haudattiin lempipaikkaansa suuren puun viereen. Myös Sassyn sen aikainen, 4 kuukautta vanha varsa menehtyi muutama viikko myöhemmin ja haudattiin emänsä viereen.
Must Be Insane oli hienon uran Intermediate-tasolla tehnyt tamma, jolla oli plakkarissa kymmeniä ruusukkeita ja pokaaleja. Se vei useamman junnuratsastajan mestaruuksiin asti, ja anteeksiantavaisen sekä kiltin luonteensa vuoksi se vietti eläkepäivänsä ratsastuskoulun laadukkaana opetushevosena. Must Be Insane teki elämänsä aikana kolme varsaa ja lopetettiin 23-vuotiaana vanhuuden vaivojen takia.
Kaikki tietävät So So Insanen, eikö? Satoja varsoja tehnyt, kallis jalostusori Belgiassa teki sensaatiomaisen uran kuuluisan kouluratsastaja Nicolas Hoferichterin kanssa. Zwart-lempinimen saanut musta ori osasi myös hypätä ja nuoruudessaan jopa kisasi yhden kauden este- ja kenttäpainotteisesti. Eräs rikas hevosihminen kuitenkin näki siinä potentiaalia muuhun, osti sen ja teki Nicolasin kanssa yhteistyösopimuksen orin ratsuttamisesta. Zwart kävi ratsastajan kanssa olympialaisissa asti, muttei valitettavasti päässyt mitaleille.
Must Be Master toimi ikänsä lähinnä siitokäytössä muutamalla eri omistajalla. Se periytti jälkeläisilleen upeita, korkeita liikkeitä ja hienoa kokoamiskykyä. Myös moni varsa sai tamman rohkean ja itsevarman luonteen sekä kauniin tähden otsaan. Suurin osa varsoista kilpaili kouluratsastuksessa, mutta yksikään ei erinäisistä syistä yltänyt huipputasolle asti.
Vaikka Hey-Hello Moscowin kautta Venäjä-teemainen isälinja ei juuri päässytkään jatkumaan, Trip To Moscow teki onneksi enemmän varsoja ja piti huolen suvun jatkuvuudesta. Se kierteli useita Keski-Euroopan maita ja teki nimensä tunnetuksi näyttävillä piaffeilla ja passageillaan. Euroopan lisäksi myös muutama sen varsa asuu ja vaikuttaa USA:ssa. Trip To Moscow oli luonteeltaan melko orimainen, mutta ihmistä kohtaan kunnioittava ja ystävällinen.
It's Seattle Calling, tamma jota kohtaan oli suuret odotukset. Hienosukuinen raudikko jäi kasvattajalleen koulutettavaksi ja siitä povattiin GP-tason ratsua, mutta jo 4-vuotiaana se loukkasi selkänsä ja myytiin siitoskäyttöön. Sassy-lempinimestään huolimatta se oli todella lempeä ja yritteliäs hevonen ja hoiti kaikki kolme varsaansa tunnollisesti ja rakkaudella. Valitettavasti Sassy kuoli täysin yhtäkkisesti laitumella tuntemattomasta syystä, ja haudattiin lempipaikkaansa suuren puun viereen. Myös Sassyn sen aikainen, 4 kuukautta vanha varsa menehtyi muutama viikko myöhemmin ja haudattiin emänsä viereen.
Must Be Insane oli hienon uran Intermediate-tasolla tehnyt tamma, jolla oli plakkarissa kymmeniä ruusukkeita ja pokaaleja. Se vei useamman junnuratsastajan mestaruuksiin asti, ja anteeksiantavaisen sekä kiltin luonteensa vuoksi se vietti eläkepäivänsä ratsastuskoulun laadukkaana opetushevosena. Must Be Insane teki elämänsä aikana kolme varsaa ja lopetettiin 23-vuotiaana vanhuuden vaivojen takia.
Kaikki tietävät So So Insanen, eikö? Satoja varsoja tehnyt, kallis jalostusori Belgiassa teki sensaatiomaisen uran kuuluisan kouluratsastaja Nicolas Hoferichterin kanssa. Zwart-lempinimen saanut musta ori osasi myös hypätä ja nuoruudessaan jopa kisasi yhden kauden este- ja kenttäpainotteisesti. Eräs rikas hevosihminen kuitenkin näki siinä potentiaalia muuhun, osti sen ja teki Nicolasin kanssa yhteistyösopimuksen orin ratsuttamisesta. Zwart kävi ratsastajan kanssa olympialaisissa asti, muttei valitettavasti päässyt mitaleille.
Must Be Master toimi ikänsä lähinnä siitokäytössä muutamalla eri omistajalla. Se periytti jälkeläisilleen upeita, korkeita liikkeitä ja hienoa kokoamiskykyä. Myös moni varsa sai tamman rohkean ja itsevarman luonteen sekä kauniin tähden otsaan. Suurin osa varsoista kilpaili kouluratsastuksessa, mutta yksikään ei erinäisistä syistä yltänyt huipputasolle asti.
Jälkeläiset:
07.05.2017, fwb-o. FBL Hobbit - om. VRL-14488
01.05.2017, fwb-o. FBL Hades - om. VRL-14959
Kisatulokset: 43kpl, joista 3 Cup-sijoituksia 01.04.-14 Suprant KRJ/Int.II - 1/50 03.04.-14 Suprant KRJ/Int.II - 1/50 09.04.-14 Suprant KRJ/Int.II - 2/50 13.04.-14 Akileya KRJ/Int.II - 7/50 10.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 2/13 11.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 3/13 11.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 3/13 14.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 2/13 15.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 1/13 15.04.-15 Zurück KRJ/Int.II- 2/13 16.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 3/13 17.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 2/13 18.04.-15 Zurück KRJ/Int.II - 2/13 30.04.-15 Fiktio KRJ/Int.II, KRJ-Cup - 3/162 01.12.-15 Zurück KRJ/Int.II - 2/18 02.12.-15 Zurück KRJ/Int.II - 3/18 04.12.-15 Zurück KRJ/Int.II - 4/18 05.12.-15 Zurück KRJ/Int.II - 2/18 09.12.-15 Zurück KRJ/Int.II - 4/18 01.01.-16 Coffin KRJ/Int.II - 2/30 02.01.-16 Special Team KRJ/Int.II - 5/30 04.01.-16 Zurück KRJ/Int.II - 3/30 |
08.01.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 09.01.-16 Zurück KRJ/Int.II - 5/30 10.01.-16 Zurück KRJ/Int.II - 1/30 12.02.-16 Zurück KRJ/Int.II - 2/16 17.02.-16 Zurück KRJ/Int.II - 3/16 21.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II - 2/30 24.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II - 3/30 30.06.-16 Aittohaara KRJ/Int.I, KRJ-Cup - 10/146 31.07.-16 Fiktio KRJ/Int.I, KRJ-Cup - 8/104 02.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 08.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 5/30 11.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 15.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 5/30 18.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 1/30 21.08.-16 Hortensia KRJ/Int.II - 2/24 23.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 1/30 24.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 24.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 25.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 25.08.-16 Zurück KRJ/Int.II - 2/30 07.01.-16 Zurück KRJ/Int.II - 4/30 |
Päiväkirja:
Syyskuu 2010, kirjoittanut ex-omistaja
Halt saapui Messerschmitin kanssa rytinällä. Siinä missä kaksi muuta osasivat käyttäytyä, puski Halt heti kättelyssä tallipojan yli sellaisella vimmalla, että ihan hirvitti. Poika sai hevosen kuriin nopeasti kiristämällä nahkaisen, ohuen riimunarun sen turvan ympäri.
Vaikka mitään ei sattunutkaan, Haltin ongelmat kävivät saman tien ilmi. Ennen ainoatakaan kisaa on ori saatava ehdottomasti tasaantumaan, tai ratkomattomat viat kasaantuvat ja jonain päivänä vain ryöpsähtävät yli laidan. Heti huomisesta alkaen hevonen pääsee hikitreeniin. Se saa juosta itsensä puhki irtojuoksutuksessa, ja jos ei herralle sellainen sovi, sehän menee sähköiseen kävelytyskoneeseen ja kuluttaa viimeisenkin energianrippeensä. Kun ylimääräinen virta on vaikkapa parissa viikossa purettu, minä istahdan uuden hevoseni selkään ja laitan sen muistamaan, kuka täällä määrää ja ketä. Sitten vain harjoittelua. Ei tässä muukaan auta - meillä ei pidetä sekopäisiä hevosia.
02.08.2021, kirjoittanut omistaja
"Tehdään jono, meidän perään Halt ja Emma, sitten Meemi ja Iitu! Meemin perään Hessu..."
Emma ohjasi kumman rauhallisesti odotelleen Haltin Fablen perään, ja ratsukko jäi hetkeksi seisomaan ja odottamaan muiden asettautumista taakse. Porukka oli lähdössä kolmen tunnin maastoon kahdeksan hengen voimin, ja jostain syystä Emman ratsuksi oli kahviossa tarjottu Haltia - ja tyhmänä hän meni sen hyväksymään. Tyttö ei montaa kertaa ollut orilla ratsastanut, mutta jo niistä muutamasta kerrasta oli todennut, ettei tämä hevonen ole hänen juttunsa.
"Sitten mennään!" vetohevos Fablen selässä istunut Marita huusi ja ohjeisti perään:
"Alkuun kävellään puolisen tuntia, sitten pidempi pätkä ravia ja laukkaa, välissä käyntiä ja vielä toinen reippaampi pätkä. Loppuun tulee taas paljon käyntiä."
Halt kyttäili alkumatkasta paljon, mutta Emma yritti pysyä rauhallisena sen sivuloikissa. Vähän se harmitti ratsastaa juuri tällä hevosella, kun muiden ratsut etenivät niin seesteisen tyytyväisinä ja rauhallisina. Onneksi Haltille oli pitkää maastoa varten sovitettu lännensatula, josta sai vähän paremmin kiinni kun kimo esitteli omia liikkeitään. Jos jotain maisemia oli tarkoitus katsoa, niin se jäi Emmalta täysin väliin.
Eteen aukeni nyt laakea metsäpolku, ja Marita kuulutti siirtymän raviin. Halt ponkaisi aika vauhdikkaasti matkaan, eikä erikoinen lännensatula enää tuntunutkaan niin kivalta vaihtoehdolta. Hevonen puhisi ja pomppi, Emma yritti rauhoitella ja jatkaa matkaa. Hetki ravattiin, sitten voitiin ottaa jo laukkaa. Halt heitti pukit ja nosti laukan. Sen askel oli todella suurta ja keinuvaa, mutta helpompaa hallita kuin ravi. Ori vaihteli välissä laukkaa ja leikitteli tempolla itsekseen, ja hetken ratsastajakin sai rentoutua ja nauraa kimon hassuttelulle. Kun metsä päättyi, siirryttiin taas käyntiin.
Vauhdikas pätkä väliin oli tyynnyttänyt Haltin mieltä, eikä se enää säikähtänyt jokaista rasahdusta ja kivenlohkaretta. Vähän sitä sai pidätellä, jotta välimatka Fableen säilyi hyvänä, mutta muuten matka tuntui jo nauttimisen arvoiselta. Halt jopa pärskähti tyytyväisenä ja pikkuhiljaa laski päätään taivaista. Ehkä se siitä vielä rentoutuisi.
Toivottavasti selvitään loppumatkakin hengissä.
04.09.2021, kirjoittanut omistaja
Kun Haltin varsa ja samalla meidän tallin oma kasvatti Hades lähti muutama päivä sitten uuteen kotiin, puheeksi tuli KRJL. Olin suunnitellut jo vuosia vieväni Haltin vielä esille laatuarvosteluun, mutta homma aina lykkäytyi eteenpäin ja kimo olikin vain suorittanut harrastehevosen virkaa. Hyvä harrastehevonen se olikin, lähes GP-tasoinen iso ori oli nyt myös todenteolla alkanut treenaamaan esteratsastuksessa ja suoritti nykyään tasaisesti lähes metrin rataa. Olihan se aikanaan kilpatreenissä tehnyt säännöllistä kavalettitreeniä, mutta hyppylahjat yllättivät silti täysin.
Hyppäsin pitkästä aikaa itse oman orini selkään hakemaan nappuloita ja tuntumaa siihen. Halt oli tänään aika pippurisella tuulella, ja alkuverryttelyssä kestikin tavallista pidempään rauhoitellessani kimoa. Halt oli toisinaan tulisen luonteensa vuoksi saanut yleisen lempinimen "Valkea Lohikäärme". Sopii kuin nyrkki silmään.
Työskentelyn aiheena tänään oli käynti. Aloitimme takaosankäännöksillä ja teimme paljon pysähdyksiä. Halt pysähtyi tottuneesti tasajaloin, muttei välttämättä jaksanut seistä loppuun asti. Takaosankäännöksissä ei ollut moitittavaa, ori polki nätisti ja pysyi tarpeeksi paikallaan. Jatkoimme kiemuraurilla ja taivuttelulla, välillä koottua käyntiä ja sitten pätkä lisättyä. Pysähdys, peruutus ja keskikäynti, sitten puolivoltti ja väistö uraa kohti. Orin suu vaahtosi ja se piti korviaan tyytyväisenä sivuilla. Oikeassa mielentilassa se työskenteli todella kauniisti, ja selkään tuntui miten se työskenteli aktiivisesti koko kropan läpi.
Harvinaisen onnistuneen treenin päätteeksi kävimme maastakäsin noin puolen tunnin maastolenkin, jonka jälkeen ori pääsi takaisin aitaukseen kahden ruunakaverinsa seuraan.