|
Nimi: FBL Hobbit, "Hoppi" Rotu: Suomalainen puoliverinen Syntymäaika, ikä: 7.5.2017 Suomi, 2-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 170cm, kimo Rekisterinro: VH17-031-0638 Omistaja & kasvattaja: Layda VRL-14488 Painotus: Kouluratsastus Koulutustaso: Grand Prix |
c. VV / vapaasti Hoppi on virtuaalihevonen
|
Luonteeltaan Hoppi on innokas pieni varsa
|
Suku: 1-polvinen
|
Jälkeläiset:
tarjolla jalostukseen
Kisatulokset:
KRJ-sijoitukset = 0
KRJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
7.5.2017 - Mini-Halt on syntynyt! - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Lotte-niminen hannovertamma oli saapunut meille vuosi sitten liisattavaksi. Sen oli astunut tallin valkoinen ratsu Halt, ja pitkään olin odottanut varsan syntymää.
Tänä aamuna saapuessani tallille kävin tietty heti kurkkaamassa tamman voinnin, kaikki ok. Vahatipat olivat tulleet jo kolmisen päivää sitten, mutta tamma ei vieläkään osoittanut mitään merkkejä varsan syntymästä. Kuitenkin ollessani tunnin poissa ruokkimassa ja tarkastamassa kaikkia muita hevosia, oli ihme ehtinyt tapahtua.
Tarkastin varsan ja emän huolellisesti, odotin vielä että jälkeiset tulevat ja sitten soitin Loten omistajalle, että maailmaan on saapunut musta, luultavasti tulevaisuudessa kimoutuva, reipas orivarsa. Sovimme, että omistaja tulisi kahden päivän päästä katsomaan tammaansa ja tietysti myös pienokaista, joka olikin jo yritteliäästi nousemassa jaloilleen, vielä tuloksetta. Lotte tökki ja hapuili varsaansa ylähuulellaan kun tämä pääsi ylös, ja pian ori pääsikin jo nisälle.
Pikkuisella oli yllättävän lyhyet jalat, mutta eläinlääkäri totesi, että ne kyllä tulevat kasvamaan normaaleiksi, mutta varsa nimettiin silti sen pienuuden takia FBL Hobbitiksi.
24.9.2017 - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Katselin kaksivuotiaaksi kääntynyttä orivarsaani kriittisellä silmällä samalla sivellen sen harmaata kaulaa hellästi. Ori oli juoksutuksen myötä alkanut saada hyvin lihaksia, mutta itse näin siinä edelleen sen saman, hontelon varsan, joka karsinaan eräänä päivänä oli putkahtanut. Hymyilin itsekseni kun ori nosteli ylähuultaan haistellessaan ohikulkevaa, mustaa hevosta. Viereeni ilmestyi pian punahiuksinen tallityöntekijä Laura, joka kysyi kylmän pessimistisellä äänellään:
"Oisko siitä muka ainesta johonkin kouluvarsa-arviointiin? Vähän villi se on vielä..."
"Hoppi voittaa ne kaikki mennen tullen", tokaisin vakavana takaisin. Laura oli ihana ihminen, mutta harvoin luotti hevosten mahdollisuuksiin pärjätä yhtään missään, ja tämä sai minutkin usein pahalle tuulelle.
"No, itse toki päätät. Mutta mä en sitä siellä kehässä sitten taluta, se on liian hullu", Laura totesi.
"Sä oot itse mukana tän koulutuksessa, joten älä valita. Kaikki laskut ja kisaamiset stressaa jo muutenkin mua tarpeeksi, joten toivon sellasta kohteliasta ja myötätuntoista käytöstä myös sulta", vastasin vielä.
"Aa, anteeks. No, mä meen nyt ratsastaa sen Meemin, moro!" Laura huikkasi ja lähti.
Jäin taas kaksin Hopin kanssa. Ori oli koko keskustelumme ajan ham´puillut taskuni vetoketjua, ja sain sen viimein auki, napaten ison ruisleivän palasen sieltä.
"Mikäkin ahne poni!" naurahdin, suljin taskuni ja jätin Hopin karsinaansa. Lähtiessäni mielessäni pyöri jo, kuinka saisimme Kouluvarsojen arvioinnista ykköspalkinnon.
