Nimi: Wolfsklippen KHw, "Klippi" Rotu: Suomalainen puoliverinen Syntymäaika, ikä: 2.8.2017, 4-vuotias Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 167cm, rautias Rekisterinro: rekisteröidään Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: Kultahuisku Painotus: Kouluratsastus Koulutustaso: Intermediate I |
© Cherie, CC-BY NC 2.0 virtuaalihevonen
|
Luonne: Klippi on helposti stressaava tamma, joka rakastaa ihmisiä, mutta vihaa tungettelevia hevosia.
Suku: 2-polvinen
ii. Rosslyn
i. Imperium RGE
ie. Afire Love KRJ-III, YLA2, ERJ-II
ei. Cromwell
e. Felsklippe
ee. Florina El
Jälkeläiset:
Ei vielä jälkeläisiä
Kilpailutulokset:
KRJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
25.11.2017 - Kuulumisia - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
On oikeasti kulunut kolme vuotta siitä kun Klippi saapui. Muistan kuinka pieni ja aivan erivärinen tyttö silloin oli, ja nyt se on kuin aivan eri hevonen!
Tänään otin uuden askeleen hepan elämässä, ja ilmoitin meidät Kouluvarsojen Laatuarvostelutilaisuuteen. Odotuksenani on KV-III-palkinto, ja olen tyytyväinen tulokseen jos tamma käyttäytyy hyvin ja jos emme jää kokonaan ilman palkintoa.
KV-tilaisuuden jälkeen Klipin kanssa aloitetaan kisaaminen Intermediate I-tasolla, ja muutamien sijoitusten jälkeen tamma luultavasti astutetaan ensimmäisen kerran. Varsan jälkeen kisaus jatkuu, ja kun 40 sijaa on täynnä, sillä teetetään vielä kaksi tai kolme varsaa, jonka jälkeen on aika astella kohti laatuarvosteluita!
7.8.2017 - Klippi saapui - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Tänään tallille saapui hieman erilainen pikkuvauva. Ihana, kimoutuva mustanpäistärikkö Klippi astui hyvin hämmentyneenä ja pelokkaana ulos trailerista, nuuhkaisi ilmaa jännittyneenä ja näytti siltä, että kohta hevonen lähtee täyttä päätä takaisin entiseen kotiinsa.
Kaikkien onneksi pelokas varsa tyytyi seuraamaan minua ympäri tallipihaa, toki tietysti säikkyen kaikkea vastaantulevaa, kuten tallin shirenjärkälettä, Allua joka piehtaroi pihatossaan.
Kävelin Klipin kanssa miltei tunnin ympäri pihaa, kunnes tamma alkoi jo hieman rentoutua. Kun huomasin rauhallisuuden merkkejä, päätin viedä tamman karsinaan. Moneen tuntiin hevonen ei edes koskenut heiniinsä, saatika edes juonut mitään, ja aloin jo hieman huolestua tytöstä. Onneksi yhdeksän aikaan illalla huomasin ruokamäärän jo pienentyneen, ja saavista olikin jo hävinnyt monta litraa vettä. Pystyin kuin pystyinkin jättämään varsan yksin yöksi, ja kameroiden mukaan tamma pysyikin tyynenä koko yön.