Nimi: Vaniman Tuskinpa, "Vattu" Rotu: Suomenpienhevonen Syntymäaika, ikä: 05.03.2016, 10-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 145cm, rautias Rekisterinro: VH16-018-0767 Omistaja: Layda VRL-14488 Entinen omistaja: Satu, VRL-12808 Kasvattaja: Vanima Painotus: Kouluratsastus Koulutustaso: Vaativa B |
c. VV / vapaasti Vattu on virtuaalihevonen
|
Meriitit:
KTK-III // Palkittu 20.06.2016 Suomenhevosorien kantakirjatilaisuudessa // pisteet: 17 + 17 + 15 + 15 = 64p
Fabellan ensimmäinen suomenhevonen Vattu on perusmukava ori, joka rakastaa ihmisseuraa - vaikka vähän vielä sitäkin enemmän ruokaa. Raudikko on voi ulkopuolisen silmin olla tulkittavissa laiskaksi ja itsepäisesti, mutta kun Vattuun tutustuu tarkemmin, huomaa sen olevan herkkä ja osoittavan väliin omia mielipiteitään. Ori ei kaihda näyttää epämukavuuttaan, vaan kertoo eleillään heti jos jokin on pielessä. Siksi se onkin uskomattoman opettavainen hevonen. Vattu ei koskaan muutu vaaralliseksi tai reaktiivisesti, vaan yksinkertaisesti hidastaa tai pysähtyy ja pyrkii osoittamaan ongelmat ihmiselle.
Hoitaessa ori tykkää seistä vapaana, eikä lähde karsinasta vaikka ovi jäisikin hetkeksi auki. Turvallisuussyistä sen voi kuitenkin myös halutessaan sitoa kiinni - kysessä ei siis ole mikään vetopaniikkihevonen. Vattu tykkää huomiosta ja pitkistä rapsutteluhetkistä, antaa harjata kaikkialta arastelematta sekä nostaa kaviot nojailematta hoitajaansa. Varustaessa kiltti, ei pullistele vyötä kiristäessä tai nostele päätään välttääkseen suitsien laiton.
Ratsastaessa Vattu on herkkä ohjalle, mutta tarvitsee vahvat pohjeavut ja tasaisen tuen. Hevosella on laadukas, rento käynti ja pyörivä laukka, mutta ravissa sen kanssa saa tehdä ahkerasti töitä jos yhtään lennokkuutta ja kokoamista kaipaa. Osaamansa liikkeet se tekee pienestäkin pyynnöstä, mutta uusien asioiden opetteluun Vatulla menee kauan. Oria ei onneksi haittaa useatkaan toistot, vaan se jää mielellään treenaamaan samaa liikettä vaikka koko ratsastuksen ajaksi. Alkutunnista ratsu voi tuntua mahdottoman hitaalta, mutta pikkuhiljaa lämmetessä alkaa suorittamaan paremmin ja omalla tasollaan.
Lastaus on Vatulle haastavaa, ja siihen kannattaakin varata puolisen tuntia aikaa. Helpoimmin sen saa kyytiin taluttamalla sen traileriin niin pitkälle kuin pääsee, ja heti orin pysähtyessä peruuttaa pois ja taluttaa takaisin sisään. Näin se menee joka kerta askeleen tai pari pidemmälle ja on jo muutamalla toistolla sisällä. Kun Vattu kerran on mennyt traileriin, se ei enää lähte peruuttelemaan pois vaan jää sisälle syömään tyytyväisenä.
Suku: Pitkäsukuinen (+7-polvinen)
i. Ch Vaniman Tuuria KTK-II, SLA-I, KRJ-I, Jälkeläisluokka C, SV-I |
ii. VIR MVA Ch Muiston Tuurihaukka KTK II, KRJ I, SLA I, YLA1, SV III, jälkeläisluokka C |
iii. Fiktion Remuri |
iie. Muiston Kotkansiipi KRJ-I, KTK-III | ie. Steekin Naomiina KRJ I, SLA II, YLA1, jälkeläisluokka C |
iei. Steekin Toveri |
iee. Ch Steekin Neelia SLA-I KTK-III YLA2 KRJ-II SV-II | ||
e. Viehättävän Lumetar KTK-III, KRJ-I, SLA-II |
ei. Viehättävän Joiku SV-I, KTK-II |
eii. VIR MVA Ch, Ch-M Viehättävän Jami KTK II, KRJ I, SLA I, YLA2 |
eie. Kieron Ruusa KRJ-III, KTK-III | ee. Ch Viehättävän Lumiina SV-II, KTK-III, KRJ-I |
eei. Ch Rajattoman Kirvori SV-I, KRJ-I, KTK-III |
eee. VIR MVA Ch, Ch-M Siipirikko HUI KTK-II, KRJ-II, YLA2 |
Jälkeläiset: sh-o. Tuomas Veturi - s. 27.01.2018 - e. Wiherkankaan Jasmiini sh-o. Teillä Tietämättömillä - s. 25.04.2018 - e. Tuulenpesän Aikamieli |
Kisatulokset:
KRJ-sijoitukset = 33, joista Cup-sijoja 1
04.05.2016 - KRJ Heljävirta, Vaativa B - 4/40
12.05.2016 - KRJ Heljävirta, Vaativa B - 4/40
12.05.2016 - KRJ Heljävirta, Vaativa B - 4/40
12.05.2016 - KRJ Mörkövaara, Vaativa B - 3/30
14.05.2016 - KRJ Mörkövaara, Vaativa B - 5/30
17.05.2016 - KRJ Mörkövaara, Vaativa B - 4/30
18.05.2016 - KRJ Mörkövaara, Vaativa B - 2/30
19.05.2016 - KRJ Mörkövaara, Vaativa B - 5/30
01.05.2016 - KRJ Marrasvaara, Vaativa B - 1/40
04.05.2016 - KRJ Marrasvaara, Vaativa B - 2/40
05.05.2016 - KRJ Marrasvaara, Vaativa B - 5/40
11.05.2016 - KRJ Hortensia, Vaativa B - 3/40
01.06.2016 - KRJ Hukkapuro, Vaativa B - 2/30
15.06.2016 - KRJ Oakhill, Vaativa B - 3/30
22.06.2016 - KRJ Március, Vaativa B - 6/40
27.06.2017 - KRJ, Fiktio - Vaativa B - 6/40
30.06.2017 - KRJ cup, Fiktio - Vaativa B - 7/216
17.08.2017 - KRJ, Runoratsut - Vaativa B - 3/40
18.08.2017 - KRJ, Runoratsut - Vaativa B - 6/40
20.08.2017 - KRJ, Runoratsut - Vaativa B - 1/40
27.08.2017 - KRJ, Fiktio - Vaativa B - 1/40
3.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 5/40
3.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 1/40
14.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 1/40
15.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 4/40
15.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 3/40
18.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 6/40
21.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 3/40
23.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 4/40
25.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 6/40
26.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 5/40
30.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 1/40
30.12.2017 - KRJ, Rustvalla - Helppo B - 5/40
Päiväkirja:
18.1.2017 - Valmennus - Kirjoittanut Penelopeia
Tänään valmennukseeni saapui piekkariori Vattu omistajansa kanssa. Aloitimme lämmittelyn yksinkertaisilla siirtymisillä, herkistellen hevosta avuille ja kulkemaan rehellisesti kuolaimella. Ori oli hieman jäykkä eikä tahtonut vielä oikein antaa parastaan, joten teimme myös yksinkertaisia väistöjä ja erilaisia ratsastusradan teitä siirtymisten välillä. Kun askellajeja oli verrytelty tarpeeksi pitkään alkoi pikkuori liikkua huomattavasti paremmin, joten pääsimme itse tehtävien pariin. Keskityimme alkutunnista väistöihin, tehden niin avoja kuin sulkujakin keskihalkaisijalta molempiin suuntiin. Ori työskenteli oikein rehdisti, vaikka se tarvitsikin melko vahvaa kannustamista ennen kuin otti ratsastajansa pyynnöt tosissaan ja suoritti omalla tasollaan. Laukkatyöskentelyssä keskityimme erityisesti vastalaukkaan, mutta työskennellen myös myötälaukassa tempoa säädellen ja erilaisia kokoamisasteita kokeillen. Myös yksittäisiä vaihtoja saimme onnistumaan melko hyvinkin hetken yrittämisen tuloksena.
2.2.2017 - Vattu saapuu - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Auto kaarsi tallin pihaan, ja heti pysähdyttyään trailerin luukut avattiin. Tallilaiset kokoontuivat perässäni katsomaan kiinnostuneina, millainen tulokas tallille saapuikaan. Alas ramppia asteli pikkuinen, oranssihtavan sävyinen suomenhevonen. Sen paksu harja oli letitetty siististi ja klipattu ori oli peitetty sinisellä loimella. Vattu hirnahti kimakasti ja sai muutaman vastauksen tarhoissa olevilta hevosilta. Hevonen odotti kärsimättömänä, että se pääsisi tutkimaan paikkoja, joten päätin kävelyttää sitä tallin ympäri. Vattu käveli todella tyynesti vierelläni vilkuillen välillä ympärilleen. Se ei pelännyt kottikärryjä tai erikoisia työkoneita lantalan vieressä, vaan suhtautui uusin asioihin fiksusti ja uteliaasti.
Hetken päästä alkoi kuitenkin pyryttää niin paljon, että vein Vatun sisälle. Sen karsinassa oli pieni kasa heinää ja ruokakupissa pari omenanpalaa. Vattu kävi kiltisti heiniensä kimppuun, vaikka selvästi vielä tarkkailikin uutta ympäristöään. Uskalsin silti jättää orin karsinaansa rauhassa, ja sinnehän tuo jäikin ilman ongelmaa.
12.6.2017 - Mahtava peltolaukka - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Tänään päätettiin lähteä Vatun kanssa pellolle irrottelemaan. Pelto oli ollut sateen jäljiltä melko pehmeä muutaman päivän, mutta tänään pohja oli jo kantava ja hyvin kuivunut. Uskalsimme siis lähteä sänkkärille huoletta. Vattu oli pellolla ensin hieman kummissaan ja olisi mielellään jäänyt niille sijoilleen syömään, mutta kunhan päästiin vauhtiin niin ylimääräinen sähellys jäi unholaan.
Aloitimme samanlaisella alkuverryttelyllä kuin kentälläkin, eli ensin käyntitehtäviä, sitten rennosti kooten hieman ravia ja laukkaa. Halusin, että ori oli kuuliaisesti avuilla, jarru ja ratti löytyy ja sitä rataa.
Tämän jälkeen vaan hyvä ohjastuntuma ja menoksi! Vattu juoksi kuin viimeistä päivää, korvat höröllä ja kaviot voimakkaasti maata talloen. Tuuli tuiversi molempia päin ja viilensi oloa ihanasti lämpimän auingonpaisteen alla! Varmasti jokainen tietää sen tunteen kun pääsee oikeasti laukkaamaan kovaa pitkin peltoja luotettavan hevosen selässä. Sitä tunnetta on vaikea edes kuvailla muulla sanalla kuin mahtava.
Laukkasimme pari kertaa pellon päästä päähän välillä kävellen, kunnes Vattu alkoi jo hieman väsyä, mikä oli hyvä merkki lopettaa. Kävelimme pitkät loppukäynnit koivumetsiä tutkien, samalla haaveillen ja mietiskellen elämän syvimpiä saloja.
Harmillisesti lenkki päättyi aivan odottamatta saavuttuamme tallipihaan, mutta lenkistä jäi niin hyvä mieli, että hehkutan sitä kaikille varmasti vielä koko loppuviikon!