Nimi: Sagavik Åsilde, "Onski" Rotu: Norjanvuonohevonen Syntymäaika, ikä: 4.1.2018, 2-vuotias Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 145cm, ruunihallakko Rekisterinro: Rekisteröidään Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: Sagavik Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: re. 80cm |
© Bob Langrish virtuaalihevonen
|
Meriitit:
Ei vielä meriittejä
Historiaa:
Luonne:
© ?
Suku: 1-polvinen
i. Henning nvh, 144cm |
ii. Nøddeknækker evm |
iii. Trolleman |
iie. Liljekonval | ie. Solopgang evm |
iei. Osvald |
iee. Lise-Lotte | ||
e. Majlinka SNF nvh, 146cm |
ei. Potenciåno evm |
eii. Pusalic |
eie. Sarica | ee. Maewenn evm |
eei. Oertwin |
eee. Ethérie |
Jälkeläiset:
Etsin oriseuraa, jolla on samanmittainen suku ja paljon kisamenestystä! ([email protected])
Kilpailutulokset:
ERJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
00.00.2018 - - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
4.1.2018 - Erottamattomat kaverit ovat täällä - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Tunnetko yhtäkään hevosihmistä, joka ei rakastaisi vuonohevosia? En tunne minäkään, enkä itsekään ole sellainen henkilö. Eräänä päivänä tajusinkin tehneeni vakavan virheen, sillä omistin vain ja ainoastaan yhden vuonohevosen, ja sekin oli ori. Lähdin näitä norjalaisia ihanuuksia kasvattavan Sagavikin omistajan puheille, ja yhden sijaan mukaani tarttuikin kaksi hassua pystyharjaa; Onski ja Mallu.
Matka Gotlannista Suomeen uusien ponieni kanssa sujui oikein mallikkaasti, vaikka kyydissä olikin keskenkasvuinen varsa, kaverinaan ori, jonka metkuja en tuntenut vielä laisinkaan. Näin kuitenki pääsimme perille, ja hevoset erotettiin toisistaan eri talleihin. Pitkä välimatka ponien välillä hermostutti niitä ensimmäiset päivät, kunnes Mallu saapui ritarillisesti pelastamaan ystäväänsä viiden metrin päässä siitä sijaitsevasta tammatallista. Onski ilahtui kyllä, mutta hepojen ilo pilattiin ja ne erotettiin julmasti monien sähkö- ja puuaitojen päähän toisistaan. Monta päivää jouduimme sietämään Mallun kauheaa kiljumista ponipihatolta, kunnes päädyimme siirtämään Onskin viereiseen pihattoon, ja johan loppui huutaminen. Tosin minulta loppui myös kärsivällisyys, ja seuraavat kolme viikkoa pysyttelin kokonaan muiden hevosen parissa, ja vasta sen jälkeen annoin kaveruksille anteeksi sen viiden yön unettomuuden, joka oli yksinomaan johtunut siitä, että taloni on kymmenen metrin päässä Mallun aitauksesta, ja sen ensipäivien kaihoisat kiljumiset kuuluivat kyllä minunkin korviini...