Nimi: Revanche, "Vans" Rotu: Percheron Syntynyt: 14.6.2019, 5-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 167cm, mustankimo Rekisterinro: VH19-041-0001 Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: evm Painotus: Työhevosajo Koulutustaso: Käyttö- ja metsäajo, kyntö. veto, käyntikoe |
© Bob Langrish virtuaalihevonen
|
KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68p) / Hevoskantakirja 20.01.2020
Vans saapui Suomeen suoraan kasvattajaltaan Ranskasta vuoden ikäisenä, kun puolivahingossa ihastuin siihen myyntisivuja selatessani. Miksi ostin tallille täysin kilpapuoliverisistäni poikkeavan otuksen? Se on monen eri asian summa, mutta lopulta en oikein osaa kertoa varsinaista syytä orin ostoon. Sillä oli hieno suku, etenkin emän tulokset vakuuttivat. Vansin luonne oli alusta alkaen kultaa, ja normaalista kylmäverisestä poiketen sen askel oli lennokas ja korea. Ehkä se muistutti hieman tallimme puoliverisiä kepeine liikkeineen.
Niin ostin Vansin useiden puheluiden ja näkemieni videoiden perusteella, ja varsa lähti matkalle kohti Suomea. Kuljetusfirmoista valitsin täysin hintoja vertaamatta sen, joka vaikutti pitävän hevosista kaikista parhaan huolen. Varsan kanssa halusin olla erityisen tarkka siitä, ettei se saapuisi Suomeen stressaantuneena ja matkan aikana kuivuneena. Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen Suomeen saapui hyväkuntoinen ja vain hieman väsähtänyt, musta orivarsa. Se lepäsi loppupäivän karsinassa ja oli jo seuraavana päivänä valmis tutustumaan tallin orivarsalaumaan, johon sopeutuikin nopeasti.
Luonne tulossa
Päiväkirja:
14.6.2019 - Ja niin se taas kävi, Layda osti hevosen - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Herranjestas kuinka upee percheronvarsa täällä on myynnissä!" huudahdin, "hinta kohillaan ja ainakin emä on menestyny näyttelyissä kivasti. Tää ois hieno!"
Laura katsoi mua epäuskoisena. "Mitä sellasella möhkäleellä tekee? Niillä ei voi kisata tavoitteellisesti eikä noita työhevosnäyttelyitä tääl Suomessa liiemmin järjestellä."
"No mutta onhan toi nyt hieno. Lisäks oon puhunu sulle niistä työhevosajoista, jotka ois niin mielenkiintosia! Kun ois vielä oma työhevonen niin pääsis oikeasti tutustumaan lajiin." Olin liian haltioissani myytävästä percheronvarsasta, etten enää edes kuunnellut ystäväni järkipuheita.
Illalla pohdin pitkään hevosten omistamista ylipäätään. Kuinka suuri työ kilpahevostallin pyörittämisessä olikaan. Varsoja syntyy vuosittain tiuhaan tahtiin ja uusia nuoria koulutetaan lukuisten työntekijöiden voimin. Hommaa riittää joka päivälle liiaksi asti, mutta silti haaveilin taas uudesta hevosesta. Kävin nukkumaan ja päätin miettiväni asiaa seuraavana päivänä.
"Sen nimi on Vans! Ihana, niinkun se kenkämerkki", kerroin Lauralle aamulla soitettuani varsan kasvattajalle.
"No jaa-a. Mä pohdin tätä kyllä ja onhan tuo aika ihana, mutta jo se yks hevonen lisää meijän työntekijöiden duunia älyttömästi", nainen järkeili.
"Yks työntekijän paikka on vapaana ja haku päättyy muutaman päivän päästä. Kuukauden sisällä täällä touhuu jo uudet apukädet niin saatte helpotusta. Kyllä mä ton orin taidan ostaa..."
"Hyvä on, tehään siis niin. Mä en ehdi hakureissulle sitten, mutta voin vaikka tutustuttaa sitä paikkoihin. Saan vähän tietää minkälaisen kaakin oikein ostit!" Laura naurahti ja poistui juotuaan aamukahvinsa loppuun. Naisen punainen poninhäntä vilahti oven taakse tämän lähdettyä.
Nojasin tuolin selkänojaan kädet puuskassa ja hymyilin itsekseni. Näppäilin Vansin myyjän numeron puhelimeeni, joka alkoi hälyttämään vihreää nappia painettuani. Tätä ostosta en tulisi katumaan.