Nimi: Reckless Hulk, "Hulk" Rotu: Mecklenburginhevonen Syntymäaika, ikä: 20.07.2014 Saksa, 5-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 173cm, ruunikko Rekisterinro: VH17-153-0001 Omistaja: Layda VRL-14488 Maahantuoja: sarqquu Kasvattaja: Marco Junkermann (evm) Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: re. 150cm, HeB |
c. Suomen Hippos / Emilia Fager Hulk on virtuaalihevonen
|
Meriitit:
ei meriittejä
Historia: Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö... Anteeksi, siis kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Illa-tamma oli juuri varsonut komean orivarsan, kun satuin soittamaan Fabellassa vierailleelle Marco Junkermanille eräästä valmennuksesta. Juttelimme niitä näitä, kunnes keskustelu hiljalleen siirtyi kevään ja kesän varsoihin. Sitten aloin puhua siitä, kuinka kaipaisin hieman haastavampaa kisaseuraa itselleni, ja Marco kertoi varsastaan. Isä oli kuulema hyvin temperamenttinen ja orimainen tapaus, ja puolet sen varsoista on perinyt nämä ominaisuudet isältään. En tiedä mikä minuun sitten meni, mutta tasan kolmen tunnin päästä teimme kauppasopimuksen, ja jäin vuodeksi odottamaan varsan saapumista.
Hulkin saapumispäivä oli hektinen. Yöllä talliin oli syntynyt terve orivarsa, ja kaksi tammaa oli lähdössä kahden tunnin ajomatkan päähän astutettavaksi oriasemalle. Lisäksi tallin ratsuttajaporukka oli lähdössä neljän hevsoen voimin kilpailemaan esteillä Helsinkiin, joten kiirettä riitti. Marco oli lähettänyt Hulkista kymmeniä kuvia ja videoita, ja päivä päivältä ori vain näytti komeammalta. Tallityöntekijäni olivat aamutuimaan lähteneet lentokentälle Hulkia ja kasvattajaansa vastaan. Tuntien odottelun jälkeen pihaan ajoi lava-auto, joka parkkeerattiin näppärästi tallin viereen. Ulos trailerista astui viimein lihaksikas ja voimakas ori, joka ilmoitti heti kaikille olevansa paikalla. Varsa machoili hetken ympärilläni, kunnes se saatiin kuriin ja pääsimme talliin. Saa nähdä, tuleeko siitä todella sellainen esteratsu kuin Marco väitti?
Luonne: Hulk on kyllä sellainen hevonen, joka kertoo kyllä aina olevansa paikalla. Ori vaatii aina huomiota, ja ujoimmat tallitytöt joutuvatkin usein sen orjiksi harjaamaan ja syöttämään herkkuja. Vääränlainen kohtelu saa orin aivan pois tolaltaan, eikä täten esimerkiksi komentaminen auta machoiluun mitenkään. Kuten arvata saattaa, myös muiden hevosten kanssa ori osaa toisinaan olla jopa aikamoinen ääliö, joka tykkää härnätä muita raivon partaalle asti, ja tämän taki viettääkin suurimman osan ajastaan erillisessä pikkupihatossa. Toki täysin ilman hevosseuraa ei tätä kuningasta voi jättää, vaan viereisessä pihatossa täytyy olla pari rauhallista ruunaa pitämässä seuraa.
Vaikuttaako vaikealta hevoselta? Kyllä, sitä Hulk on, muttet ole vielä edes kuullut kaikkea! Ratsastaessa ratsastajan täytyy olla eritäin määrätietoinen, sillä tämä ratsu testaa ihmistä erittäin mielellään pää pystyssä kiitämällä ja vetelemällä omia rodeoesityksiään. Jos ratsastaja ei heti alunalkaen ratsasta hyvin määrätietoisesti ja jämäkästi, voi olla varma ettei lopputunti tule onnistumaan. Näyttävähän se on kuin mikä, mutta ilmaiseksi ei mitään saa. Jos ratsastajalta löytyy todella rohkeutta haastaa ori, ja vielä onnistuu sen voittamaan, on alla jopa suhteellinen mukava ratsu, joka kyllä osaa mitä tahansa kun oikein pyytää. Valitettavasti jos ratsastaja hellittää sekunniksikaan, pakka levähtää käsiin, ja sama machoilu jatkuu entisellään. Hulkin kanssa saa aloittaa koko homman alusta monta kertaa.
Kun luottamus Hulkiin on vihdoin vuosien saatossa ansaittu, alkaa huomaamaan hevosessa oikeasti ihan kivojakin piirteitä, ja esimerkiksi esteratsastus on sellainen asia, jossa hevonen loistaa kun vain haluaa. Jopa puolitoistametrisiä esteitä ylittävä ruunikko on erittäin nopea ja taidokas estehevonen, vaikkei aina mikään superketteryys olekaan. Vaikka tämän ison pojan kanssa täytyy mutkista tehdä aina metrin tai pari laajempia, se korvaa kaiken menetetyn ajan uskomattomalla vauhdillaan ja mielettömillä askeleensäätökyvyillään. Tosin, ei se kaikkia ratsastajan virheitä korjaa, ja jos huomaa ratsastajan tekevän selässä mitä sattuu, voi olla varma, että se estetunti jää siihen.
Entä kisoissa? Pöh, samanlainen jääräpää kuin kotonakin. Traileriin ei mennä, jos sinne päästään niin pois ei ainakaan tulla, unohtamattakaan sitä kauheaa energiapurkausta joka alkaa heti, kun Hulkin on saanut ulos kopista. Verryttelyyn on hyvä varata jopa yli tunti aikaa, muuten ei päästä edes radalle asti. Radalla voikin sitten lähinnä keskittyä ohjaamiseen, koska silloin Hulk saattaa hypätä ihan sen esteen kuin häntä itseä huvittaa.
Olet varmasti saanut orista nyt sellaisen kuvan, että se olisi oikeasti täysi mahdottomuus. Kyllä, sitä se onkin, mutta oria voisi verrata vaikka teiniin, jonka elämäntapana tuntuu olevan pelkkä sääntöjenrikkominen ja kallioiden peittäminen graffiteilla: tuntemattomia kohtaan teini on erittäin ärsyttävä, mutta niiden muutaman aidon ystävänsä kanssa on mitä valloittavin persoona! Älä pelkää tutustua tähän machoilijaan, todellisuudessa sekin on vain kuorensa alle peittyvä, epävarma ikinuori, jonka täytyy saada ottaa aikansa. Tutun ihmisen kanssa se toimii erittäin nätisti, ja tykkää vähän hassutellakin kun sille päälle sattuu.
historia- ja luonnetekstin kirjoittanut omistaja
Suku: evm-sukuinen
Sukuselvitys:
Don't Wake Hulk oli kuuluisan Hulk Smash-orin jälkeläinen. Sen elämän alkuhetket eivät olleet helppoja, mutta sinnikäs raudikko selvisi ja jäikin kasvattajalleen niin rakkaaksi, että alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti se jäi kotiin koulutettavaksi. Orista kasvoi hieno, ja nelivuotiskaudellaan se astui yhteensä viisi tammaa, joista neljä varsoikin upeat orivarsat. Viisivuotiaana Don't Wake Hulk ruunattiin ja sen kilpaura alkoi. Ori hyppäsi lopulta sujuvasti 145cm luokkia, mutta sijoittui heikonlaisesti ja lopetti säännöllisen kisaamisen 9-vuotiaana. 12-vuotiaana se valitettavasti kaatui laitumella toisen hevosen kanssa saaden niskaan ja selkäänsä pahat vauriot. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi välitön eutanasia ja raudikko päästettiin kivuistaan.
Hulkin isoisä oli kuuluisa Hulk Smash. Ori oli elinaikanaan kuuluisa jalostusori ympäri Eurooppaa ja saikin elämänsä aikana vajaa sata varsaa. Vaikka 169cm korkean rautiaan kapasiteetti riittikin vain 120cm-luokkiin, sen luonne ja rakenne kompensoivat hyppytaitojen puutetta. Hulk Smash kantakirjattiin ykköspalkinnolla ja se kiersi ahkerasti näyttelyissä ympäri Saksaa saaden loistavia arvosteluja. Luonteeltaan ori oli herttainen ja sosiaalinen sekä rakasti esiintymistä.
Wild at Heart, Hulkin isänemä oli 169-senttinen estetamma, joka kilpaili niin aikuis- kuin junioriratsastajienkin kanssa 125-145cm luokkia. Se oli luonteeltaan uskomattoman kiltti ja sopikin täydelliseksi opetusmestariksi ihmiselle, joka halusi nostaa tasoaan esteillä varman hevosen kanssa. Heart varoi puomien pudottelua viimeiseen asti ja nousi helposti sijoille ketteryytensä ja vauhtinsa ansiosta. Vanhana sillä todettiin alkavaa nivelrikkoa ja ruunikko jäi siitoskäyttöön saaden kaksi varsaa, tamman ja orin. Heart lopetettiin huonon hammaskunnon ja nivelrikon takia 21-vuotiaana.
Emä Illuminati oli yhtä salaperäinen kuin nimensäkin. Se ostettiin Saksasta Ranskaan 6-vuotiaana, tietoina historiasta ainoastaan syntymäpaikka ja -aika sekä koulutustaso ratsastaessa. Ruunikosta kuitenkin paistoi läpi sen potentiaali ja uudet omistajat jatkokouluttivat sen itselleen esteratsuksi. Omistajista nuorempi, 16-vuotias kilpaili lopulta Minalla 1,3-metrisiä luokkia ja vanhempi, 20-vuotias 1,4m korkeita. Mina kisasi satunnaisesti myös kenttää ja koulua kivoin tuloksin. 14-vuotiaana se lähti omistajien ystävälle ylläpitoon siitoskäyttöön ja sinne lopulta jäikin loppuiäkseen. Mina sai neljä varsaa ja jouduttiin lopettamaan selän äkillisen kipeytymisen vuoksi 22-vuotiaana.
Hulkin emänisä oli Spaced Out, saksalainen jalostusori, joka kantakirjattiin viisivuotiaana kakkospalkinnolle. Se ei kunnioitettavasta kilpaurastaan huolimatta koskaan saavuttanut kovin suurta suosiota, mutta sai kuitenkin parisenkymmentä varsaa, joista muutama alkoikin kisaamaan korkeita esteluokkia. 166-senttinen Space ruunattiin 8-vuotiaana ja 13-vuotiaana se myytiin ratsastuskouluhevoseksi kokeneiden tunneille. 16-vuotiaana sen osti eräs sillä pitkään ratsastanut nainen, ja ruunikko eli tämän huomassa 19-vuotiaaksi asti. Tallilla puhkesi pääntautiepidemia ja huonotuurisena Space sairastui siihen. Vanhan hevosen vastustuskyky oli liian heikko, ja lopulta hyvästä hoidosta huolimatta hevonen kuoli tautiin.
Viimeisenä Hulkin emänemä Issue. Tamma syntyi Saksassa keskikokoiseen siittolaan, josta se myytiin eteenpäin vuoden iässä. Se eli neljävuotiaaksi asti synnyinkotinsa läheisellä tallilla opetellen ratsukoulutuksen alkeita, mutta ajanpuutteen vuoksi se myytiin Tanskaan. Issue kisasi siellä pari vuotta kenttäratsastuksessa hyvin sijoituksin, mutta lähti taas seuraavaan kotiin rajallisten resurssien takia. Uudessa kodissaan Ruotsissa se kisasi rataesteitä maksimissaan 130cm tasolla, mutta 14-vuotiaana sen jalat olivat päässeet jo melko huonoon kuntoon, ja omistajat ottivat yhteyttä kasvattajaan. Siittola osti kasvattinsa takaisin, ja Issue jäi sinne loppuiäkseen siitoskäyttöön.
Jälkeläiset:
ei vielä jälkeläisiä
Kisatulokset:
ERJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
3.5.2019 - Tahtirikkoja - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Säilytä tahti esteiden välillä! Yritäpä ensi kerralla hidastaa laukkaa, mutta pidennä ja rentouta Hulkin askelta enemmän", valmentajani Maisa ohjeisti harjoitellessamme kolmen esteen sarjoja. "Pidä suorassa... hienoa!" nainen jatkoi.
Päivä oli ollut kuuma ja hiostava, mutta ennen tuntimme aloitusta alkoi onneksi tuulemaan, joten sää tuntui siedettävämmältä. Päälläni oli ohut ratsastuspaita sekä uudet ratsastushousut. Edelliseni olivat kestäneet peräti seitsemän vuotta - vaikka oli niitä useaan otteeseen toki korjailtu - mutta lopulta päätin jättää hyvästit uskollisille mustille housuilleni ja kävin ostamassa uudet. Kalliit ne olivat, mutta myös todella hyvät päällä ja laadukasta materiaalia.
"Tais nyt jäädä vähän haaveiluksi tuo edellinen hyppy", Maisa naurahti. Keskityin housuihini niin, että esteiden väliin tuli yksi puolikas askel, ja sekös Hulkia ärsytti. Ori lähti pukittelemaan, mutta pysähtyi kun otin muutaman voimakkaamman ohjaspidätteen ja huudahdin napakasti "ei".
"Ottakaa vielä tuo 5 esteen rata läpi. Ensin pysty lävistäjällä, sitten sarja, tiukka käännöks kolmoselle, okseri vinolla lähestymisellä sekä uudestaan pysty lävistäjällä. Nyt muista tahdittaa laukka huolellisesti ja anna hevosen hoitaa loput. Hulkista kyllä huomaa, että se on todella taitava ja osaa itse määrittää useimman hyppypaikat. Okserille saat ratsastaa reippaassa tempossa."
Hulk lähti pyörivään laukkaan pyynnöstä, ja ohjasin sen yhden voltin jälkeen lävistäjälle. Esteelle tuli todella sujuva tie ja hyppy, ja vaikka aurinko hieman häikäisikin, pääsimme myös sarjalle hyvällä tiellä. Hevonen oli oikeaan kierrokseen vahva eikä mieluusti olisi kuunnellut pohjettanu, joten väliin sattui minimaalinen tahtirikko, mutta se saatiin korjattua eikä pudotuksia tullut. Sarjan jälkeen kokosin innokkaan hevoseni laukan mahdollisimman pieneksi ja se kääntyi tiukassa kurvissa nätisti. Kolmoselle tuli hyvä hyppy, mutta okserille ratsastin oria liian lepsusti, joten sen etuset hipaisivat puomia. Lävistäjän hyppy oli hyvä, ja Maisa antoi radan jälkeen luvan loppuverryttelyyn.
"Näen, että orin ratsastaminen ei ole helpointa hommaa, ja se ottaa avut arvaamattomasti vastaan, jolloin joudut olemaan selässä varovainen. Tätä kannattaa treenata pois ennen kuin tilanne lähtee pahemmaksi, hevosta kun täytyy pystyä ratsastamaan ilman pelkoa, että se ei kuuntelekaan tai vaihtoehtoisesti vetää herneen nenään pienestäkin pohjeavusta. Tahti pysyi lopussa jo hyvänä, kyllä se alkaa melko kisavalmis heppa olemaan!" Maisa hymyili kannustavasti ja alkoi avuliaasti siivoilemaan esteitä pois kentältä seuraavan ratsukon saapuessa.
Kiitin valmentajaa kovasti ja lähin Hulkin kanssa maastoon loppukäynneille.
6.1.2019 - Pörröriimu - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Lauran ilme oli näkemisen arvoinen kun ilmoitin lähteväni Hulkin kanssa maastoon. Maastakäsin. Pelkän riimun kanssa.
"No ihan oikein kuulit, jos ei tulla tunnin päästä takaisin niin saa lähteä etsimään", vinkkasin naiselle nauraen. Olin nähnyt kahden vuoden aikana tuon orin eteen niin paljon vaivaa, että luottamus oli onneksi pikkuhiljaa jo plussan puolella.
Puin ruunikolle pinkin, pörröisen riimun, asettelin sen täydellisesti orin päähän ja talutin hevosen ulos tallista. Uloshengittäessä ilmaan nousi lähes huomaamattomia höyrypilviä, mutta peitin suuni kaulahuivilla. Vain Hulkin hönkäykset jäivät yksin ilmaan, hajaantuen lopulta erilleen.
Ori heilutteli päätään ja hinkkasi riimua etujalkoihinsa. Noloahan se on kunnon miehellä olla pinkki riimu.
"Heei, se on vaan pientä vastapainoa tolle sun maskuliinisuudelle. Ei mennä tammojen ohi niin ei mee maine."
Rapsutin Hulkin kaulaa ja maiskautin sen liikkeelle. Kävelimme hiekkatietä puolisen kilometriä, kunnes se haarautui metsikköön. Metsäpolkuakin oli kuitenkin kuljettu niin paljon, ettei se mikään ahdas ollut.
Ori repi matkalla innokkaasti kuusiparkojen oksia pilalle, mutten viitsinyt komentaa toista. Sisimmässään se oli vain ikuinen lapsi, enkä tohtinut lopettaa leikkiä. Kuljimme metsässä jäätyneen puron yli kulkeneen sillan, ravasimme parin kaatuneen puunrungon yli ja pysähdyimme katselemaan erään käpytikan touhuja. Lintu kantoi hetken aikaa suussaan pähkinää - liekö hakenut sen lähistöllä asuvan pariskunnan lintulaudalta. Lopulta se lehahti takaisin asunnon suuntaan ja jatkoimme matkaa.
Aika kului rakkaan hevosen kanssa uskomattoman nopeasti, eikä se yhtä vaivaista peruutus- ja steppailukohtausta lukuunottamatta tehnyt mitään pahaa. Kun aloimme lähestyä tallia Laura soitti kyselläkseen olinpaikkaamme. Kerroin olevamme pian hiekkatiellä, josta olisi vielä viisisataa metriä matkaa tallille, ja Laura kertoi lopettelevansa työvuoroaan. Oli vain halunnu varmistaa olemmeko vielä ehjiä. Juttelimme ja naureskelimme puhelimessa vielä hetken, kunnes Hulk alkoi kyllästyä seisoskeluun ja laski päänsä alas kuopien.
Siinä samassa orin etujalka jäi kiinni tuon pörröisen riimun leukahihnaan, ja kun ori hätäpäissään kiskaisi päänsä pois, koko riimu napsahti poikki ja tipahti hevosen päästä. Hulk ei lähtenyt karkuun, ja pienen rauhoittelutuokion jälkeen sain taiteiltua riimunnarusta väliaikaisen talutusvälineen. Olin 100% varma, että hiekkatielle päästyämme ruunikko olisi käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja rynnännyt karkuun, mutta se käveli rennosti kanssani talliin saakka ilman ongelmaa.
Sain hevosen turvallisesti karsinaan, ja mieleni olisi vain tehnyt kiljua ilosta. Olin vihdoin näiden kahden vaivan, hien ja kyyneleiden täyteisen vuoden jälkeen saanut Hulkista koulittua luotettavan hevosen itselleni, joka jopa ongelmatilanteissa käyttäytyy kiltisti. Halasin ja rapsuttelin ruunikkoa pitkään karsinassaan, annoin muutaman ison leipäpalasen ja ehkä hieman lisää heinääkin...