Nimi: Rappadanin Savumerkki, "Savu" Rotu: Suomenhevonen Syntymäaika, ikä: 15.4.2016, 7-vuotias Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 152cm, rautias Rekisterinro: VH16-018-1940 Omistaja: Layda VRL-14488 Ex-omistaja & kasvattaja: Rappadan (VRL-10965) Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: re. 100cm |
© kuippana.net/vapaat/ virtuaalihevonen
|
Meriitit:
EV-I // Elokuussa 2016
Historiaa:
Luonne: Luonteeltaan Savu on perinteinen suomalainen, hyvin omanarvonsa tunteva neiti, joka ei pistä vastaan missään asiassa niin kauan kun ihminen on johdonmukainen ja riittävän topakka muutoinkin. Kulkee narussa hienosti, ei jyrää sätky eikä pure taluttajaansa, pysähtyy silloin kuin ihminenkin eikä haahuile minne sattuu. Kengittää on toisinaan hieman haastava, ei käyttäydy vihaisesti tai muutakaan, mutta on vähän niin sanotusti raskas jaloistaan eikä jaksa seisoskella pitkiä aikoja ainoastaan kolmella jalalla, joten saattaa yhtäkkiä väkisin riuhtaista ja painaa jalan alas. Helppo lastata ja matkustaa nätisti. Jos ihminen ei tiedä mitä on tekemässä, voi Savu yrittää ottaa niin sanotusti ohjat käsiinsä ja toimii sitten oman päänsä mukaan, tämän kanssa on oltava ehdottoman varma tekemisistään, että se toimii ja tekee niinkuin sanotaan. Savun kohdalla vikaa pieleen menneissä asioissa täytyy aina hakea peilistä, tamma ei varmasti anna mitään ilmaiseksi jos siltä ei osaa pyytää tai on vähänkään epävarma.
Ratsastaessa miellyttävän kevyt edestä, yleensä on kuullut puhuttavan hirvittävän etupainoisista suomenhevosista, mutta Savu on kaukana siitä. Tällä olisi varmasti ollut potentiaalia myös kouluratsuksi pitkällekin. Tasaisen varma suorittaja esteillä, joka kieltää harvoin ja silloinkin yleensä vain siksi että se on ollut epävarma ratsastajan tekemisistä, tarvitsee siis kuskikseen jonkun kokeneen esteratsastajan joka uskaltaa kannustaa tammaa reippaasti yli esteen. Erikoisesteet eivät ole Savulle ongelma, se on sen verran rohkea tyyppi ettei juurikaan jää kyttäilemään mitään kummallisuuksia. On herkkä avuille ja toimiikin hyvin pelkillä painoavuilla, hermostuu herkästi jos ratsastaja heiluu ja säätää selässä jotain ylimääräistä. Pukki voi siis olla herkässä osaamattoman ratsastajan kanssa.
Maastovarma hevonen, jonka kanssa on mukava lähteä tarpomaan metsään yksinkin, voi olla virtaisa tyyppi siellä kyllä mutta pysyy kyllä käsissä eikä mene sen kovempaa kuin mitä kuski pyytää. Ei pelkää traktoreita eikä muutakaan liikennettä.
© reibili
Suku: 2-polvinen
i. Kuuralehdon Leijonamieli |
ii. Pikku Loisto KTK-II, ERJ-I |
iii. Pikku Pilkku evm |
iie. Hillan Loiste evm | ie. Savimajan Lilian |
iei. Aadan Ylpeys evm |
iee. Kuuprinsessa evm | ||
e. Hymnin Rummunsoittaja |
ei. Lähden Lentoon |
eii. Lennokas evm |
eie. Leijalintu evm | ee.Ruuti-Neiti ERJ-II |
eei. Hili Henkka evm |
eee. Vihi-Lakka evm |
Jälkeläiset:
Etsin oriseuraa, jolla on samanmittainen suku ja paljon kisamenestystä! ([email protected])
Päiväkirja:
1.2.2018 - Estevalmennus - Kirjoittanut coupie
Savu oli alkuun kovin vauhdikkaalla tuulella, ja ratsastaja saikin olla tarkkana ettei hevonen kiihtynyt liikaa. Tamma vaatii kuitenkin pehmeitä otteita, sillä paineistaminen sai sen liikkumaan vain entistä ripeämmin. Valmennuksen alkuun työskentelimme ravissa ja laukassa kavaleteilla ja keskityimme siihen, että Savu saatiin rennoksi ja keskittyneeksi. Ohjelmassa oli paljon temponvaihtoja sekä kaarevia uria. Savu liikkui kierros kierrokselta tahdikkaammin ja nautti selvästi, kun sille annettiin paljon tehtäviä. Tamma taipui hyvin molempiin suuntiin ja kulki kauniisti tasapainossa, kun ratsastaja tuki sitä riittävästi molemmilla pohkeilla.
Päivän varsinainen treeni oli seitsemän esteen rata, joka sisälsi useamman suhteutetun linjan. Aluksi ratsukko hyppäsi radasta yksittäisiä tehtäviä ja lopuksi koko radan kahteen kertaan, lopuksi esteet metrin korkeudessa. Tamma intoutui loppua kohden, mutta pysyi kuitenkin hyvin ratsastajan avuilla eikä lähtenyt sooloilemaan. Ensimmäisellä radalla tuli kaksi pudotusta hieman huolimattomien lähestymisten vuoksi, mutta ratsukko korjasi hyvin toiselle kierrokselle ja suoritti sen puhtaasti.
2.12.2017 - Savu saapui - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Hitto soikoon, voisikohan tää lumisade loppua vielä tämän päivän aikana?" kirosin ajaessani kohti Rappadania. Olin hakemassa Fabellaan uutta hevosta, jonka rotua ei kukaan tallilainen uskaltanut edes arvata. Olen miltei koko elämäni ollut sitä mieltä, että suomenhevosia on maailmassa liikaa ja puoliverisiä liian vähän, kunnes heräsin todellisuuteen ja tajusin suokin olevan yksi maailman upeimmista roduista.
Olin nyt sitten päätynyt tilanteeseen, jossa meille oli muuttamassa jo ties kuinkamones suomityttö.
Ajelin moottoritietä pitkin vielä kymmenisen kilometriä, kunnes käännyin pienemmälle asvalttitielle, ja teiden vain pienentyessä ajattelin, että näinköhän pääsen koskaan perille. Onnekseni huomasin lumesta kimaltavan tien vierellä kulkevan suokkiratsukon, ja tiesin olevani oikeassa paikassa. Pian käännyinkin trailerin kanssa Rappadanin pihaan.
Astuin ulos viileään lumituiskuun, ja kävelin talliin. Savu seisoskeli käytävällä kiinnostuneena kasvattajan rapsutellessa sitä. Olin jo kertaalleen käynyt tammaa katsomassa, joten tiesin jo miltä hevonen näytti, vaikka se nyt välissä olikin klipattu. Juttelimme niitä näitä kasvattajan kanssa, kunnes hetken kuluttua tokaisin:
"Oisko se sitten aika pakata tamma kyytiin ja matkustaa kohti uusia seikkailuja?"
"Varmaan se olisi sitten niin", reibili vastasi ja löi kätensä yhteen.
Talutin Savun koppiin - jonne se oikein kiltisti astelikin - suljin luukun ja lähdin ajelemaan kohti Fabellaa ihana raudikkotamma kyydissäni.
08.08.2016 - Kirjoittanut kasvattaja (reibili)
Savusta oli kasvanut jo iso ja hieno neiti. Sen kanssa on tehty paljon kaikenlaista, puolitoistavuotiaana se opetettiin ajolle ja sillä on ajettu tähän asti kevyitä lenkkejä yleensä ponitamma Kiran kanssa. Tänään otin sen talliin ajatuksena alkaa totuttaa sitä jo satulaan, kohta tamma kääntyisi jo kolmevuotiaaksi ja sitten alkaisi ratsunhommien alkeiden opettelu..
Kuolaimet ja silathan Savulle oli jo tuttu juttu, joten en arvellut satulankaan tuottavan juurikaan ongelmia. Lähinnä mietitytti, kuinka se suhtautuu kevyeeseen painoon selässään, ajattelin testata sitäkin mikäli tamma on yhtään sen näköinen että sen kestäisi. Satulasta tamma ei ollut moksiskaan ihan niinkuin ajattelinkin, nostin sinne myös vajaan rehusäkinkin kyytiin, muttei Savu sanonut siitäkään mitään.. Sidoin säkin satulaan kiinni ja lähdin taluttelemaan tammaa pitkin pihaa.. Hieman se ihmetteli sieltä selästä tulevaa ääntä, itseänikin huvitti hieman, että "tässä sitä nyt harjoitellaan, rehusäkin kanssa.." Onneksi saisin seuraavalle kerralle ystäväni avuksi, jotta voitaisiin opettaa se jo kantamaan vähän ihmistäkin. Olin erittäin tyytyväinen tamman käytökseen tänään, kun se jälleen kerran toimi ja oli kuin ihmisen mieli. Savu on kyllä varmasti yksi mukavimmista hevosista mitä meillä on koskaan ollut..