Nimi: Penrose Alastair, "Allu" Rotu: Shirehevonen Syntymäaika, ikä: 01.02.2017 Iso-Britannia, 3-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 175cm, ruunikko Rekisterinro: VH17-104-0033 Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: Penrose Shires Painotus: Valjakkoajo Koulutustaso: Noviisi |
c. Bob Langrish Allu on virtuaalihevonen
|
Penrose Alastair, elämäni ensimmäinen shire, ja maailman upein sellainen! Ori, joka ei jätä ketään kylmäksi, vaan hurmaa uskomattomalla charmillaan ja vallattomalla elämäniloisuudellaan. Hevonen toimii kuin ajatuksen voimalla tilanteessa kuin tilanteessa, mutta osaa kyllä esiintyäkin tarvittaessa, ja hienosi esiintyykin!
Tai, ehkä vähän liioittelin. Allu on kyllä mahtava persoona, mutta vähän sellainen laiskanpulskea muhku, joka liikkuu hyvinäkin päivinä korkeintaan etanan vauhdilla. Sille voisi syöttää vaikka kymmenen litraa kauraa, eikä käytöksessä huomattaisi mitään muutosta. Tätä oria et saa liikkeelle millään jos se niin on päättänyt. Ongelmaa tuskin myöskään auttaa se, että tämä Allu-heppa tässä on 175-senttinen jätti, joka ei rakenteeltaan ole ihan mikään hento keijukainen. No, kyllähän se namien voimalla kulkee jonkin matkan.
Hoitaessa - kuten päätellä saattaa - Allu on vallan kiltti, riippuen toki näkökulmastakin. Jonkun mielestä tuo laiska otus voi olla jopa kyllästyttävän kiltti, toinen taas rakastaa sen rauhallista olemusta (itse toki pidän sitä maailman parhaimpana ominaisuutena, mikä olisi parempaa kuin nojata tuohon lempeään jättiin sen jälkeen kun on epätoivoisesti yrittänyt opettaa 2-vuotiaille oreille käytöstapoja koko päivän). Ainoa ongelmakohta tämän kanssa on varustaminen - satulointiin lyhyt ihminen tarvitsee kaksi jakkaraa päällekkäin. Suitsiessa yksikin voi riittää, Allu usein laskee päätään hieman avustaakseen ihmistä.
Sujuuko? Nouses siitä vielä selkään ja levitä jalkasi spagaattiin Allun leveällä selällä. Sitten vain rentoudu ja ratsasta, helppoa? No, jos olet kyllin notkea hevosen selässä istumiseen, olet oikeastaan päässyt tavoitteeseen, koska ratsunahan Allu on oikea automaatti. Ei se mikään kovin taitava ole, muttei kyllä kömpelökään, ja suorittaa pohkeenväistöt ja pienet voltit ketterän puoliverisen tavoin. Askellajit ovat mukavia istua, ja ruunikko omaa matalat ja rennot liikkeet.
Ajaessa Allu on suhteellisen samanlainen kuin ratsastaessakin: rennon letkeä. Ori suorittaa pyydetyt tehtävät vaivatta ja oppii helposti uutta, erään valmentajan sanoin se suorittaisi varmasti vaikeallakin tasolla jos vain olisi kevytrakenteisempi. Valjakkokisoissa maasto-osuus on Allun lemppari, ja sen ori juoksee läpi korvat tötteröllä.
Kisoissa Allu ei hätkähdä sitten mistään, ja sitä voi lääppiä ja ihailla niin paljon kuin sielu sietää; mikäs hevosesta olisikaan parempaa kuin huomion keskipisteeksi pääseminen pelkän seisoskelun avulla? Suorituksen aikana ohjastaja saa olla tarkka ettei hepo oikaise reiteistä, muuten se on yhtä mukava niin kotona kuin sen ulkopuolellakin.
Jälkeläiset:
Ei vielä jälkeläisiä
Kisatulokset:
VVJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
03.12.2017 - Shirenhevonen? - Kirjoittanut omistaja
Kun pienenä heppatyttönä ensi kerran kuulin suurista ja uljaista shirenhevosista ensimmäistä kertaa, olin myyty. Olisin tehnyt mitä vain edes tavatakseni yhden, mutta täällä Suomessa ne ovat melko harvinainen näky. Sittemmin unelma unohtui, ja aloin ymmärtämään miten vaikeaa niin jättimäistä hevosta olisi ylläpitää.
Tai no, ehkei se oppi mennyt ihan sataprosenttisesti perille. Sillä sekunnilla kun silmiini osui Penrosen kasvattimyynti pörröisine shirevarsoineen, en yksinkertaisesti voinut vastustaa ja laitoin jo samana päivänä kyselyä Alastair-nimisestä orivarsasta. Juttelimme Pennyn kanssa hevosistamme ummet ja lammet, ja lopulta olin vakuuttunut siitä, että Fabellassa ei pärjättäisi jos hevoslauma ei pikimmiten kasvaisi yhdellä shirenhevosella. Teimme kaupat, ja siitä alkoi Allun matka Suomeen. Se oli jo hetki sitten vieroitettu, ja koska halusin nuorelle orille mahdollisimman lyhyen ja nopean matkan Briteistä Suomeen, varasin sille lennon. Reissu kevensi lompakkoa mukavasti, yhtähyvin olisin voinut polttaa kokon seteleitä.
Sairastuin flunssaan ja kuumeeseen juuri Allun saapumispäivänä, joten en lähtenyt mukaan hakemaan varsaa lentokentältä. Sen sijaan olin kotona vastassa hyppimässä riemusta, kun Mia ja Sanna kaarsivat traileri perässään parkkipaikalle. Allu hirnui kimakasti päästessään ulos kopista. Se oli jo nyt vuosikkaana todella suuri, ja hetken ehdin jo huolehtia että kuinkahan korkeaksi se vielä kasvaakaan. Huoli unohtui nopeasti, ja seurasin kun Allu laskettiin uusi loimi selässään muiden nuorten varsojen sekaan. Parin painin jälkeen rauha oli maassa, ja porukka jäi onnellisena syömään verkotetulle pyöröpaalille.
11.07.2021 - Valjakkovalmennus - Kirjoittanut omistaja
Osallistuimme tänään Allun kanssa Olivia Bennetin valjakkoajovalmennukseen, joka järjestettiin naapurikuntaan juuri valmistuneessa kisakeskuksessa. Valmennuksessa oli meidän lisäksemme kaksi muuta valjakkoa, jotka olivat jo ennestään tuttuja muista valmennuksista ja kilpailuista. Suuren kokonsa vuoksi Allua voi kuljettaa vain meidän hevosrekalla, mutta orin mutkattomuuden vuoksi jaksan silti kuskailla sitä ulkopuolisiin valmennuksiin ahkerasti.
Päivän teemana oli maratonosuus ja erilaisten erikoisesteiden suorittaminen. Allu oli vieraassa paikassa oma ihana itsensä, ja herätti totutusti huomiota suuren kokonsa ja säyseän olemuksensa vuoksi. Yleisen ihmettelyn hälvettyä pääsimme aloittamaan tehtävät. Allu katseli uteliaasti ympärilleen ja lähestyi kaikkia esteitä rohkeasti ja varmasti, kun taas toiset valmennuksen valjakot olivat huomattavasti jännittyneempiä.
Valmennuksen päätteeksi totesimme, että meillä on vielä harjoiteltavaa sopivan tahdin löytämisessä. Suoritukset olivat hieman vaihtelevia, sillä välillä Allu innostui ja lähestyi tehtäviä reippaammin, kun taas välillä jouduin patistamaan sitä liikkumaan reippaammin. Olivia antoi kuitenkin meille hyviä neuvoja, joiden myötä on taas helpompi jatkaa harjoittelua.