Nimi: One Atlande, "Atte" Rotu: Welsh B Syntymäaika, ikä: 15.03.2010, 7-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 134cm, mustankimo Rekisterinro: VH11-022-0126 Omistaja: Layda VRL-14488, Virtuaalitalli Fabella Maahantuoja: Tuontikeskus Alegre Kasvattaja: evm Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: re. 80cm, (Helppo B) |
c. VRL-12454 Atte on virtuaalihevonen
|
Historia: Aten elämän alkuajoista ei muuta tiedetä, kuin että se vietti ensimmäiset vuotensa yksityisellä omistajalla, josta poni myytiin ratsastuskoulukäyttöön noin 4-6-vuotiaana. Poni vietti siellä kolme vuotta kiertäen ympäri kenttää alkeiskurssilaisten kanssa, kunnes eräs hyvin pienikokoinen estevalmentaja Mira Issakainen kävi läpiratsastamassa ponin, huomasi sen uskomattoman potentiaalin ja osti tämän itselleen. Atte päätyi heti Miran luona uudestaan myyntiin, sillä valmentajan taka-ajatus oli koko ajan myydä ori hyvään kisakotiin, jossa sen potentiaalia arvostettaisiin. Niin minä, Layda, kävin kimoa welsh-ponia katsomassa, ja sanotaanko niin, että jo sen tarhasta hakiessani rakastuin Herra Itsepäisyyteen ja lopulta ostin tänne Fabellaan kisattavaksi.
Luonne: Atte on... no, hieman itsepäinen ja laiska tapaus. Sitähän voisi jopa verrata shetlanninponiin, ja muutamat ovatkin sitä shettikseksi luulleet, ihan tosissaan. Yleisesti tuo poni vaikuttaa todella paljon ratsastuskouluhevoselta, joka on turtunut ja turhautunut elämäänsä, eikä täten jaksa tehdä muuta kuin temppuilla minkä kerkeää, ja kun selkään pääsee niin poni jää niille sijoilleen.
Hoitaessa Atte on välinpitämätön, joskus jopa suorastaan apaattinen poni, joka antaa tehdä kaiken mitä hoitaja keksiikään, kunhan toimenpiteeseen ei kuulu liikkumista. Varustaessa poni pullistelee ja heittelee päätään, mutta mitä kokeneemmaksi Atte sinut toteaa, sen helpommin kaikki sujuu.
Selkään pääsee helposti, ja alas sieltä vielä helpommin, usein itse orin pikkuavustuksella. Jos liikkeelle pääsee, se on saavutus, mutta jos pääsee liikkeelle ilman pukkirodeota, on tehnyt uskomattoman suorituksen. Kunhan orin saa kunnolla liikkeeseen ja lämmiteltyä, temppuilun määrä vähenee puolella, ja ajoittain Atte saattaa jopa osata keskittyäkin. Ponilla on pitkä, mutta matala askel, jossa on suhteellisen helppo istua. Atte kuuntelee istuntaa yllättävän hyvin, pohjetta taas ei laisinkaan. Suustaan ori on kuitenkin herkkä, ja liialla kiskomisella ei saa aikaan muuta kuin takajaloilleen hyppivän orin.
Esteillä Atte saattaa olla alkuun hyvinkin mukava, mutta huomattuaan ratsastajan huomion keskittyvän muualle, vetää ori sellaisen rodeon, että ei edes maailman parhaan tasapainon omaava ihminen kyydissä pysy. Kunnollisella keskittymisellä, ja tarkalla, määrätietoisella apujenkäytöllä Atte kuitenkin hyppää upealla tekniikalla ja päätähuimaavalla vauhdilla. Pienen kokonsa ansiosta se mahtuu helposti tiukkoihinkin käännöksiin.
Kisoissa poni on oma, temppuileva itsensä, ja ratsastajan täytyykin etenkin kisaradalla antaa kaikkensa, jotta palkintosijoille olisi mahdollista päästä. Poni lastautuu heikonlaisesti, mutta jos käsittelijä tietää todella mitä tekee, ei kyytiin meno kestä kymmentä minuuttia kauempaa.
Suku: evm-sukuinen
i. Bwa'r Arch
ii. Cenllysg
ie. Ymbarél
e. Arddull y Cynllun
ei. Lluoedd Arfog
ee. Bleddyn
i. Bwa'r Arch
ii. Cenllysg
ie. Ymbarél
e. Arddull y Cynllun
ei. Lluoedd Arfog
ee. Bleddyn
Kisatulokset:
ERJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
15.01.2020 - Kirjoittanut Layda
Talutin Attea perässäni pitkällä narulla. Ori käveli reippaasti nostellen välillä päätään kuunnellakseen kauempana hirnuvia hevosia. Poni olisi mieluusti pysähdellyt huutelemaan takaisin, mutta joka kerta ehdin hoputtaa sen takaisin vierelleni. Kimo vaikutti kyllästyneeltä.
"Ravataanko hetki?" kysyin Atelta. Kysymys oli retorinen, enkä jättänyt orille valinnanvaraa - lähdin hölkkäämään ponin laiskottelusta huolimatta, ja lopulta se lähti itsekin hölkkäämään lyhyin poniaskelin.
Harva räntäsade putoili kasvoilleni inhottavasti, mutta jatkoin hölkkää kilometrin verran. Sää ei muutenkaan ollut kovin miellyttävä, mutta halusin hetken raitista ilmaa lenkkeillen. Koko päivä kun oli taas mennyt paperitöihin, ja olinkin toimistosta ulos marssiessani napannut ponipihatosta ensimmäisen vastaantulleen otuksen. Tällä kertaa arpaonni osui Aten kohdalle.
En ollut toiminut valkean ponin kanssa aikoihin, mutta tiellä kävellessämme päähäni muistui taas miksi. Se oli rasittavan laiska ja itsepäinen otus, joka kyseenalaisti kaiken tekemäni ja jaksoi aina etsiä tavan, jolla töistä pääsisi helpolla. Onneksi tallin poneille oli rakennettu suuri aktiivipihatto, niin Atenkin kaltainen laiska poni oli pysynyt sutjakassa kunnossa.
Lenkin jälkeen hidastin hieman hengästyneenä käyntivauhtiin. Olimme saapuneet tallin pihaan, takkini oli räntäsateesta täysin märkä, aivan kuten Aten sinertävänvihreä loimikin. Kävimme loppuverryttelyksi kävelemässä maneesissa muutaman kierroksen ja venyttelemässä leipien kanssa. Atte taipuili monelle kippuralle, ja teki kivoja, vatsalihaksia aktivoivia liikkeitä hyvällä mielellä. Loppuun rapsuttelin ponin kaulaa ja otsaa hetken, kunnes vein sen takaisin sateeseen pihattoonsa lauman luokse.