Nimi: MST de Replay, "Repa" Rotu: Trakehner Syntymäaika, ikä: 14.03.2012, 17-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 169cm, ruunikko Rekisterinro: VH13-021-0239 Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja & entinen omistaja: Heidi N (VRL-01725), Mansor Trakehners Painotus: Kouluratsastus Koulutustaso: Grand Prix |
Kuva: Suomen Hippos/Pirje Paananen virtuaalihevonen
|
Repale, Rääpäle, Ryökäle, rakkalla lapsella on monta nimeä. Useimmiten kuitenkin Repaksi kutsuttu oripoika on luonteeltaan tyypillinen jätkä - pikkupoika, joka ei iästään huolimatta koskaan kasva täysin aikuiseksi. Ruunikko on jalostettu laadukkaista hevosista ja sen näkee myös orin liikeradoista. Repa on ihan täydellinen kouluratsu, siinä on juuri sopivasti röyhkeyttä ja esiintymishalua suurillekin areenoille, jonka lisäksi ruunikko ei oikeastaan pelkää mitään vierasta tilannetta ja viihtyy ihmismassassa ja hälinässä todella hyvin.
Hoitajan painajainen Repale on silti, koska se tykkää sählätä aina silloin, kun sillä ei ole muutakaan tekemistä, eli noin 90% päivästä. Ehkä juuri siksi ori viihtyy uusissa paikoissa, kun siellä se saa keskittyä uusiin ihmisiin ja paikkoihin ja unohtaa käyttäytyä kakaramaisesti. Täten, kuten arvata saattaa, harjaaminen on sekä hevoselle, että etenkin hoitajalle lähinnä tuskaa ja taistelua, joten se kannattaa hoitaa nopeasti pois alta.
Selästä käsin tämä Rääpäle on onneksi ihan mukava tapaus, vaikka tykkää aina välillä testailla ratsastajansa hermoja pienillä pukeilla tai omilla pohkeenväistötehtävillään. Näistä tempuista ei pääse millään eroon, ja ne tuntuvat usein vain lisääntyvän oriin tutustuessa, mutta pienet pilat kuuluvatkin tämän ikilapsen sielunelämään, eikä niitä kukaan edes enää haluaisi kitkeä pois. Onhan tuo hevonen todella taitava tapaus niin halutessaan, ja erittäin yritteliäs vauhtiin päästessään. Kun työmood on kytketty päälle, ori kokoaa itsensä niin nätisti ja kuuntelee pienimmätkin avut, siinä vaiheessa ei tiukinkaan valmentaja enää löydä mitään parannettavaa.
Kisoissa Repa on mainio tapaus, sillä se tykkää esiintyä, ja mikä parasta: tavata uusia tuttavuuksia, niin ihmisiä kuin muitakin eläimiä. Radalla se unohtaa kaikki pienet jekkunsa, eli vaikka verryttelyssäkään ei vielä kovin hyvin menisikään, niin suorituksen aikana Ryökäle antaa kaikkensa.
Kirjoittanut Heidi N, muokkaus ja pidennys Layda
Suku: pitkäsukuinen
i. Vicido Rox |
ii. Nicido Rox |
iii. Spicido Rox YLA3 |
iie. Nut Sniper Rox | ie. Versace Rox |
iei. Ch Vladeptus PB KRJ I, YLA3 |
iee. Vendetta Twist | ||
e. San Elégancia YLA1, KRJ-II |
ei. Toxic de Poemé YLA1 |
eii. MS Doesn't Matter |
eie. Nobliata de Poemé | ee. Altica Vegas |
eei. Bug Juice SIN |
eee. Primal Scream |
Jälkeläiset:
20.07.2013 - trak-t. Miss de Reckless Shot - e. Florella Vic BER - om. Maggie (VRL-12579)
14.12.2015 - trak-o. Eidolon Wide - e. Ebonblade Wide - om. Viivuska (VRL-00502)
31.03.2017 - fwb-t. FBL London Lady - e. Leap of Faith Wide - om. Layda (VRL-14488)
Ominaisuuspisteet:
Kuuliaisuus ja luonne 2998.18
Tahti ja irtonaisuus 3615.60
Repalla on tällä hetkellä 6613.78 pistettä kouluratsastuksessa ja se on tasolla 11/10.
Päiväkirja:
2.11.2019 - Repan ja Marian kisataival - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Repa oli puolentoista vuoden aikana vienyt Marian hieman huterasta Vaativa B-tasosta Vaativaan A:han. Matkaa oli ollut upea seurata, ja viikoittain olin jopa innoissani odottamassa ratsukon valmennusta. Olin älyttömän ylpeä. Nyt Maria oli kuitenkin jo täysi-ikäinen ja oli kuukausia suunnitellut oman hevosen hankkimista. Avustuksellani sellainen viimein löytyi, ja samana viikonloppuna kun uusi hevonen haettiin, ratsukko kisasi viimeiset kisansa.
Muistan ratsukon ensimmäiset kisat Helppo A-tasolla. Repa oli verryttelyssä melko vahva ja jekkuileva, mutta ryhdistäytyi radalle mennessä kivasti. Maria ja Ryökäle olivat jaetulla neljännellä sijalla, ja kunniakierroksella ratsastaja pääsi tippumaan orin innostuttua aplodeista hieman. Myös toinen nuori tyttö putosi ja kentällä oli hetken melko kaaos.
Toiset kisat olivat jo Vaativaa B:tä, jota ratsukko kisasikin reilu kymmenisen kertaa matkansa aikana. Puolessa näistä he sijoittuivat, ja sijoituksista kolme olikin voittoja. Alamäistä huolimatta he eivät koskaan luovuttaneet vaan jatkoivat radan loppuun asti. Repa vei Marian junioreiden SM-kisoihin asti, vaikka siellä ei monesta muuttujasta johtuen pärjättykään.
Viimeiset kisat olivat Vaativaa A:ta. Tunnelma oli surullinen, mutta jännittynyt, kun ratsukko lähti luokan ensimmäisenä suorittamaan. Katsoin heidän menoaan haltioituneena yrittäen samalla kuunnella tuomarin hiljaista, arvostelevaa puhetta. Rata päättyi suuremmitta virheittä, ja lopputervehdyksen jälkeen Maria halasi rakasta ratsuaan kyyneleet silmissä. Repa oli kaikkensa antanut, ja käveli korvat hörössä ja kaula hiessä maneesin verryttelyalueelle.
Palkintosijoille ratsukko ei tiukan taiston jälkeen päässyt, mutta he olivat ensimmäiset ei-sijoittuneet. Tärkeintä oli hyvä fiilis radan jälkeen, ja se huokuikin koko kisaporukasta, joka Marian mukana oli auttamassa ja kannustamassa. Repa käveli pärskähtäen takaisin traileriin ja matkusti rauhassa kotiin, pois elämänsä viimeisistä kisoista.
5.10.2018 - Kun omistaja hyppää selkään - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Moi! Mulle nousi yöllä kuume, enkä tänään pääse valmennukseen." Maria kirjoitti aamulla lähettämässään viestissä.
Vastasin hänelle paranemiset ja jäin työpöytäni ääreen pohtimaan. Olin varannut itselleni viidestä kuuteen aikaa Repan ja Marian valmennuksen takia, mutta koska se peruuntui, päätin lopulta että ratsastan orin itse. En ollut ratsastanut sillä varmaan vuoteen, vaan liikutus oli ollut täysin työntekijöideni kontolla. Sadan hevosen tallilla omistaja ei ehdi oikein muuta tehdä kuin tehdä paperitöitä, pitää valmennuksia, lisää paperitöitä ja hoitaa, että tilat sekä hevoset hoidetaan hyvin. Mainitsinko jo paperityöt?
No, päivällä tein nimenomaisesti niitä tylsiä toimistotöitä, maksoin laskut ja sen sellaista. Kello oli noin neljä kun lähdin hakemaan ruunikkoa Repaletta sisälle. Sillä oli heijastimilla varustettu, tummanvihreä loimi ja sen väriin sointuva (kurainen) riimu. Jouduimme hetken pyörimään ympäri suurta pihattoa, ennen kuin sain orin kiinni, mutta lopulta se luovutti ja päästi minut tarpeeksi lähelle.
Laitoin säheltävän Ryökäleen kuntoon neljässäkymmenessä minuutissa ja vein sen tyhjään maneesipäätyyn. Toisella puolella eräs ratsuttajamme oli Rokki-orilla kouluvalmennuksessa. Repalla oli päällään uudet, anatomisesti muotoillut suitset, lampaankarvalla vuoratut jännesuojat sekä koulusatula, joka hankittiin muutama vuosi sitten. Satulan alla sillä oli tummanvihreä huopa ja valkoinen memory foam -romaani.
Tein orin kanssa pitkään maastakäsin erilaisia tehtäviä ennen selkäännousua. Se pysähtyi ja peruutti hyvin, väistöissä se sähelsi eikä okein malttanut keskittyä. Kun nousin selkään hevonen rauhoittui.
Aloitimme kevyessä ravissa pitkällä ohjalla. Säätelin ja vaihtelin hevosen nopeutta, tein pysähdyksiä ja ympyröitä. Jonkun ajan päästä otin mukaan myös laukat, jatkaen samoilla yksinkertaisilla tehtävillä kuin ravissakin. Repa oli energinen ja reipas, mutta pysyi käsissä ja välillä se malttoi hidastaa oikein nätisti rikkomatta kuitenkaan tahtia.
Alkuverryttelyn jälkeen kävelin kierroksen ajan ja aloitin kunnon työskentelyn. Vaadin käynnissä erityistä rentoutta ja eteenpäinpyrkivyyttä ilman, että Repa yrittää lähteä sipsuttamaan ravia. Tein nopeita pysähdyksiä ja kiemurauria saadakseni sen taipumaan ja reagoimaan apuihin terävästi. Tein kokoamisia, välillä ravisiirtymiä ja pidin tehtävät sellaisina, ettei Repa pystyisi ennakoimaan seuraavaa liikettä. Alun reipas ja hieman epätasainen ratsu muuttui odottavaisemmaksi ja työskenteli kivasti koko kropalla.
Jatkoimme ravissa ympyröillä ja volteilla tehden välissä sulkutaivutuksia, jotka sujuivat tänään todella kivasti. Ympyröillä kuljin välillä niin, että ajatuksena oli takaosaa sisälle etuosan kulkiessa kuitenkin ympyrän tavallista uraa, ja jatkoimme siitä samalla tavalla taivuttaen myös suoralla uralla, jonka seurauksena sulkutaivutuksista tuli hyvin valmisteltuja ja onnistuneita.
Selkäännoususta oli kulunut noin 45 minuuttia, josta vajaa puoli tuntia oli ollut tehokasta työskentelyä ja muu verryttelyä. Päätin jättää siihen, enkä ottanut laukkoja ollenkaan Repaleen oltua niin hyvä ratsastaa. Rapsuttelin ja taputin ruunikkoa kovasti ja laskeuduin alas selästä. Nappasin maneesin katsomolta mukana tuomani fleeceloimen ja heitin sen Repan selkään. Kävelimme maastakäsin lyhyen maastolenkin vetisellä hiekkatiellä, ja palasimme illan alkaessa hämärtää takaisin talliin.
5.6.2018 - Ylpeys - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Lyhennä ulko-ohjaa ja hellitä sisäohjalla hieman. Noin, parempi. Huomaatko miten se alkoi heti liikkua rennommpin kun otit enemmän ulko-ohjalla kiinni? Kokoa sitä vähän niin saadaan parempaa liikettä kehiin."
Olin pitämässä ratsastustuntia serkkuni 17-vuotiaalle tyttärelle, Marialle. Tyttö oli käynyt ratsastelemassa Repaa parin kuukauden ajan kerran viikossa, ja oli todella pitänyt ratsustaan, olihan se entinen GP-tason kilpahevonen. Maria oli näinkin lyhyellä ajassa oppinut hevoseltaan paljon, enkä olisi voinut olla ylpeämpi kun he osallistuivat edellisenä viikonloppuna lähitallin kouluratsastuskisoihin Vaativa B-luokkaan, ja vieläpä sijoittuivat kolmansiksi. Nyt olimme jo treenaamassa parin viikon päästä tuleviin kisoihin, niissäkin ratsukko menisi VaB-luokan.
Sijoitin keskittymiseni taas Mariaan, ja pyysin häntä nostamaan laukan. Tyttö sai Repan kulkemaan nätisti ylämäkeen, vaikka toisinaan pakka saattoikin hajota ison Repale-orhin egoilun vuoksi, Maria kun itse oli hieman pienikokoinen, eikä vielä tarpeeksi jämäkkä ratsastaja sellaiselle ratsulle. Koko ajan e siitä kehttyivät, ja taso nousi huimaa tahtia.
"Tehkää hetki kahdeksikkoa niin, että suunnan vaihtuessa vaihdat laukan käynnin kautta. Hevosen täytyy säilyttää hyvä muoto, mutta ehdottomasti tärkeintä on tasaisuus ja vaivattomuus. Älä jää hosumaan selässä vaan käytä apuja harkiten ja kärsivällisesti, vaikka se Ryökäle vähän säntäilisikin. Tämä on sun tasoselle ratsastajalle helppo tehtävä", ohjeistin.
Ratsukon siirtymisissä ei alkuun ollut ongelmaa, mutta kun Repa kyllästyi, joutui Maria käyttämään vahvempia apuja, ja tasaisuus rikkoutui. Pyysin heitä ottamaan hetkeksi käyntiin, kävimme ongelmaa läpi ja otimme hieman vaikeampia ja nopeampia siirtymisiä keskiympyrällä. Kun se luonnistui nätisti, jatkoimme itse laukkatehtävää, ja kaikki sujui taas kuten pitikin.
"Okei, otetaan vielä parit vaihdot askeleessa lävistäjällä. Aloita oikeassa suunnassa vasemmalla laukalla ja ohjaa lävistäjälle. Vaihda laukka heti tien alussa ja juuri ennen uraa lävistäjän lopussa. Toista muutaman kerran, nyt haetaan lähinnä sitä ettei laukanvaihdoissa satele yhtäkään pukkia, ja hevonen laukkaa kokoa ajan ylämäkeen. Hevonen ei saa levitä vaihdon jälkeen."
Ratsukko suoritti vaihdot monta kertaa hyvin, ja Repa osasi korjata Marian pienet virheet mainiosti. Annoin luvan antaa pidempää ohjaa hevoselle, ja pyysin ratsukkoa ravailemaan ympyröillä hetken ennen loppukäyntejä.
"Hyvä, ootte edistyneet huimasti ensimmäisestä ratsastuskerrasta, tänään toki tehtiin helppoja tehtäviä, ja onhan niissäkin edelleen hiottavaa, mutta pärjäät Repalle ja sen villille luonteelle jo paremmin kuin ekalla kerralla, ens kaudella päästään varmasti Vaativa A-luokkiin jos innostusta löytyy", selostin hymyssä suin. Voi kuinka ylpeä saatoinkaan olla!