Nimi: Kitin Siniverinen, "Sinkku" Rotu: Suomenhevonen Syntymäaika, ikä: 1.1.2017, 3-vuotias Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 160cm, rautiaankimo Rekisterinro: VH16-012-0365 Omistaja: Layda VRL-14488 Ex-omistaja: Dragon Age Estate, VRL-13369 Kasvattaja: Kittilä, VRL-12808 Painotus: Yleispainotus Koulutustaso: HeA, re. 100cm, me. 80cm |
© R. VRL-13369 virtuaalihevonen
|
Meriitit:
03/2017 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus, SV-I, 30p
03/2017 Kenttävarsojen laatuarvostelutilaisuus, KEV-I, 34p
Tulee menemään KRJ-, ERJ- ja KERJ-laatuarvosteluun, mahdollisesti myös yleislaatuarvosteluun
Historia: Ihastuin Sinkkuun oikeastaan täysin samasta syystä kuin tämän edellinen omistajakin; sen suvusta löytyy aivan upea, herasilmäinen Kisälli. Kävin itse joskus jopa hevosta valmentamassa, ja siitä lähtien olen orin perässä kuolannut toivoen siitä vielä joskus omaa varsaa. Jos en aivan väärin muista, saatoin jopa aikaisemmin Sinkusta tarjota, mutta se ehdittiin myydä Dragon Age Estateen. Jokatapauksessa, hevonen päätyi silti tänne Fabellaan, ja tästä olen vähintääkin innoissani!
Luonne: Muinaisen uskonnon mukaan, Sinkussa virtaa varmasti maagien sinistä verta eli silkkaa magiaa. Se kuuluukin aatelistoon sekä luonteen, että ulkonäön perusteella. Isältään perinyt jalon luonteen ja Sinkulla on ritarilliset tavat kunnossa.Tarhan portille Sinkku ravailee kutsusta ja usein näyttelee osaamisiaan hyppien riemusta tai korottaen jalkoja korviin saakka. Hyvin herkkusuinen ja haalii aina oman osuutensa huomiosta, jolloin suostuu poistumaan tyytyväisesti pois. Sinkku osaa olla aika herkkähipijä, että orin jäädessä muiden varjoon lähtee se kiukkuisena muualle. Ori ei onneksi ole pitkä vihainen ja unohtaa hetkessä oman murjotuksen syynsä. Taluttaessa kävelee urheasti vieressä säikkymättä mitään yllättävääkään.
Hoitaessa Sinkku on helppo ja saattaa katsella ympärilleen. Kuuliaisesti antaa harjata ja Sinkku ei hoitaessa välitä ronskimmista otteista. Nostaa jalkansa käskystä ja tekee mitä vaaditaan. Mitkään hoitotoimenpiteet eivät pelota oria, vaan tulee hyvin eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa toimeen. Lastaaminen käy helposti ja matkustaa yksin tai kavereiden kanssa hevosautossa. Koppi osaa välillä olla pelottava, mutta hetken kyttäilyn jälkeen menee itsestään sisälle.
Ratsastaessa Sinkku on helppo ja hyvin mukava tapaus. Ratsukoulutus sujui helposti ja nopeasti, sillä Sinkku rakastaa uuden oppimista ja oppii asioita nopeasti. Kiltti ja jalomielinen ori sopii kaikille, vaikka ori onkin. Ratsastaessa Sinkku on alusta asti reipas ja energinen, mutta vauhtia löytyy kaikin puolin sopivasti ja kuuntelee apuja kuuliaisesti. Ori kestää lapsien repimistä ja jaloilla hakkaamista. Ori tietää, että ne ovat vain viattomia lapsia, että lapsien huutokaan ei saa Sinkkua pelästymään. Saattaa vähän korviaan kääntää ja ihmetellä, mutta jatkaa työntekoa rauhassa.
Sileällä Sinkku on kuuliainen ja taipuu alusta asti hyvin muottiinsa. Pehmeät askeleet, joissa on helppo istua. Sinkulla on hienot korkeat liikkeet ja ori on tasapainoinen vauhdista huolimatta. Oriin voi luottaa ettei kaaduta kaarteissa tai järven jäälle - Sinkku pitää siitä huolen. Rataesteillä Sinkku on reipas eikä ori innostu tekemään mitään yllättävää. Vauhtia on sopivasti ja varoo konttejaan, vaikka liian kovassa vauhdissa Sinkku tiputtaa helpommin, kun hyppytyyli muuttuu matalammaksi. Maastossa rauhallinen eikä pelkää mitään. Uskaltaa mennä yksin vieraisiinkin pusikkoihin. Maastoesteillä oma itsensä: energinen, kuuliainen ja varmajalkainen. Ei huutele toisten perään.
Uusissa paikoissa käyttäytyy kuin kuningas. Tykkää tulla huomatuksi ja nauttii huomiosta. Radoilla oma itsensä eikä pelkää kuvaajia tai kirkuvaa yleisöä.
© luonne VRL-13369, historia omistaja
Luonne: Muinaisen uskonnon mukaan, Sinkussa virtaa varmasti maagien sinistä verta eli silkkaa magiaa. Se kuuluukin aatelistoon sekä luonteen, että ulkonäön perusteella. Isältään perinyt jalon luonteen ja Sinkulla on ritarilliset tavat kunnossa.Tarhan portille Sinkku ravailee kutsusta ja usein näyttelee osaamisiaan hyppien riemusta tai korottaen jalkoja korviin saakka. Hyvin herkkusuinen ja haalii aina oman osuutensa huomiosta, jolloin suostuu poistumaan tyytyväisesti pois. Sinkku osaa olla aika herkkähipijä, että orin jäädessä muiden varjoon lähtee se kiukkuisena muualle. Ori ei onneksi ole pitkä vihainen ja unohtaa hetkessä oman murjotuksen syynsä. Taluttaessa kävelee urheasti vieressä säikkymättä mitään yllättävääkään.
Hoitaessa Sinkku on helppo ja saattaa katsella ympärilleen. Kuuliaisesti antaa harjata ja Sinkku ei hoitaessa välitä ronskimmista otteista. Nostaa jalkansa käskystä ja tekee mitä vaaditaan. Mitkään hoitotoimenpiteet eivät pelota oria, vaan tulee hyvin eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa toimeen. Lastaaminen käy helposti ja matkustaa yksin tai kavereiden kanssa hevosautossa. Koppi osaa välillä olla pelottava, mutta hetken kyttäilyn jälkeen menee itsestään sisälle.
Ratsastaessa Sinkku on helppo ja hyvin mukava tapaus. Ratsukoulutus sujui helposti ja nopeasti, sillä Sinkku rakastaa uuden oppimista ja oppii asioita nopeasti. Kiltti ja jalomielinen ori sopii kaikille, vaikka ori onkin. Ratsastaessa Sinkku on alusta asti reipas ja energinen, mutta vauhtia löytyy kaikin puolin sopivasti ja kuuntelee apuja kuuliaisesti. Ori kestää lapsien repimistä ja jaloilla hakkaamista. Ori tietää, että ne ovat vain viattomia lapsia, että lapsien huutokaan ei saa Sinkkua pelästymään. Saattaa vähän korviaan kääntää ja ihmetellä, mutta jatkaa työntekoa rauhassa.
Sileällä Sinkku on kuuliainen ja taipuu alusta asti hyvin muottiinsa. Pehmeät askeleet, joissa on helppo istua. Sinkulla on hienot korkeat liikkeet ja ori on tasapainoinen vauhdista huolimatta. Oriin voi luottaa ettei kaaduta kaarteissa tai järven jäälle - Sinkku pitää siitä huolen. Rataesteillä Sinkku on reipas eikä ori innostu tekemään mitään yllättävää. Vauhtia on sopivasti ja varoo konttejaan, vaikka liian kovassa vauhdissa Sinkku tiputtaa helpommin, kun hyppytyyli muuttuu matalammaksi. Maastossa rauhallinen eikä pelkää mitään. Uskaltaa mennä yksin vieraisiinkin pusikkoihin. Maastoesteillä oma itsensä: energinen, kuuliainen ja varmajalkainen. Ei huutele toisten perään.
Uusissa paikoissa käyttäytyy kuin kuningas. Tykkää tulla huomatuksi ja nauttii huomiosta. Radoilla oma itsensä eikä pelkää kuvaajia tai kirkuvaa yleisöä.
© luonne VRL-13369, historia omistaja
Suku: 4-polvinen
i. Tuiskulan Jaloritari KEV-I, SV-I, SLA-I, KERJ-II |
ii. Kuuralehdon Hurmosritari SV-I, KERJ-II, KTK-III |
iii. Rohkean Hurmuri KERJ-I, SLA-II |
iie. Riikinnevan Hulmutar VAR-III, KTK-III, EV-II, KERJ-I | ie. Pompeji Sissi SV-III |
iei. DMT Promenadi |
iee. Sädehtivä P | ||
e. Riemu Keisarinna SV-II, EV-II |
ei. Kisälli |
eii. Koston Hovieeri |
eie. Joogin Kainostelija SV-I, KTK-III, ERJ-III | ee.Petäjän Riemuriina SLA-I, ERJ-I, YLA2, KERJ-II |
eei. Kauhearallatus ERJ-I |
eee. Ulapan Ritariina ERJ-III YLA2 |
Jälkeläiset:
Etsin tammaseuraa, jolla on samanmittainen suku ja paljon kisamenestystä! ([email protected])
Kilpailutulokset:
KRJ-sijoitukset = 0
ERJ-sijoitukset = 7
27.11.2019 - Syyn Kartano – 100cm, 4/40
14.01.2020 - Team J&K – 100cm, 4/40
17.01.2020 - Team J&K – 100cm, 3/40
19.01.2020 - Team J&K – 100cm, 6/40
01.02.2020 - Hiivurin SH – 100cm, 4/50
03.02.2020 - Hiivurin SH – 100cm, 2/50
14.02.2020 - Hiivurin SH – 100cm, 1/50
KERJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
» Päiväkirjamerkintä, 14.3.2017, kirjoittanut ex-omistaja R. VRL-13369
Sinkku ravaili turpa huurussa ympärilläni. Kaksivuotias orivarsa hirnui kimeään ääneen ja lähti laukkaamaan rapa roiskuen kentän toiseen päähän. Joku oli kiinnittänyt nuoren kuninkaan huomion täysin.
”Sinkku rakas yritähän keskittyä”, hymyilin ja kävelin orivarsan luokse. Varsa tuki päätään lankkuaitaa vasten ja pureskeli kuolaimia. Juoksuttaminen ei selkeästi innostanut oria, minkä takia aloin kantamaan maapuomeja ja estetolppia. Sinkku höristi korvia ja katsoi minua ihmeissään.
”Kyllä. Hypätään sitten”, nauroin ja kokosin esteet mataliksi ristikoiksi. Kannustin sitten Sinkkua liikkumaan, mutta ori hakeutui itse estekujalle ja täydellä innolla. Puomit kolisivat ja Sinkku kaahaili eteenpäin kuin mitään ei olisi käynyt.
”Soo, rauhoitu nyt”, rauhoitin lempeällä äänellä ja seuraavaksi asiat menivät paremmin. Sinkku osasi katsoa vähän enemmän jalkoihinsa, kun meinasi olla muutaman kerran nurin. Orin valkean ruskeakarva oli lian ja kuran peitossa, mutta mitäs pienistä. Kuran saa aina pestyä ja harjattua pois.
Hyppääminen jatkui tovin verran ja pian Sinkku alkoi itsestään haukkoa henkeä. Ori oli kuran lisäksi hien peitossa. Letit olivat auenneet ja vasemman takajalan pinteli oli tippunut matkasta. Menin taputtamaan hengästynyttä orivarsaa.
”Hieno poika”, hymyilin leveästi ja aloin purkamaan estekujaa. Sinkku seurasi perässä ja katseli tekemisiäni.
”Hei äitii!” Kuului reipas huudahdus kentän laidalta. Sinkku nosti turpansa maasta ja katsoi kaksospoikiani kuin he olisivat olleet muukalaisia.
”Voi pojat, kyllästyittekö jo miekkailuharjoitukseen vai kaipaatteko jo hevosten selkään?” Iskin silmää ja Sinkku ravasi ripein askelin maha heiluen poikien luokse. Dael ja Jaran silittivät orivarsaa. Ihmettelin Sinkun rohkeutta, koska usein ujous veti turpansa piiloon. Pojat eivät vastanneet mitään vaan jatkoivat Sinkun rapsuttamista. Sinkku nautti kaikesta huomiosta ja kerjäsi rapsutuksia heti, kun käsi alkoi lipua poispäin.
”Missäs isä menee?” Kysyin uteliaasti pojilta, kun sain esteet korjattua.
”Jossain. Varmaan Vallun luona”, Jaran vastasi. Puristin päätäni. Daivarin suorastaan viharakasti Valearania. Olihan Valearan homo ja korviaan myöten rakastunut mieheeni. Kieltämättä asia oli harvinaisen suloista, mutta en antanut asian haitata suhdettamme. Valearan tiesi, että menisimme pian naimisiin, mutta Valearan on Valearan ja harvinaisen ihana ihminen.
”Hih, ihmeellistä. No autatteko hoitamaan Sinkun?” Kysyin hymyilen.
”Joo!” Tuli pirteä hymy ja pojat alkoivat taluttaa Sinkkua kohti tallia. Sinkku käyttäytyi kaksivuotiaaksi hyvin rauhallisesti poikien käsissä. Luulisi, että orivarsa alkaisi tehdä älyttömyyksiä. Tallissa pojat veivät Sinkun pesupaikalle puunattavaksi. Pesemisestä ei tullut mitään, kun kaksosten oli pakko kastella toisensa ja hevonen oli läpi kotaisin märkä. Menin sitten neuvomaan ja auttamaan pesussa, mutta kaksoset osasivat hoitaa hevosia hyvin. Olihan heillä ikääkin tarpeeksi.
Pesemisen ja harjaamisen jälkeen Sinkku sai loimen päälle sekä pojat veivät orivarsan yksityistalliin, jossa Sinkku asui.
”Hyviä hevosmiehen alkuja”, Lancelot tuuppasi minua hymyn kanssa.
”Taitaa kulkea suvussa”, hymyilin takaisin ja katselin harmaata tallialuetta. Hahmotin harmauden keskeltä oman rakkaan jättiläisenä ja lähdin pirtein askelin mieheni luokse.
"Etsitkö jotain?" Kysyin lempeällä katseella ja katsoin ylöspäin jyrkästi.
"Poikia", Daivarin vastasi ontolla ja kolealla äänellä.
"Tallilla. Tulivat katsomaan, kun irtohypytin Sinkun ja nyt pojat hoitavat orivarsan yksityistallissa", kerroin. Daivarin huokaisi helpottuneen kuuloisena. Nojauden mieheeni ja katselin yksityistallin pääovea. Saikohan pojat Sinkun kuntoon?
» Päiväkirjamerkintä, 1.3.2017, kirjoittanut ex-omistaja R. VRL-13369
Linnan maiden prinssi ravaili loskassa raparoiskuen. Askeleet olivat varsamaiset: tönköt, mutta ylhäät. Sinkku hörisi kimeästi ohi meneville ratsukoille ja seurasi pelolla tapahtuvaa miekkailua. Katselin varsan touhua, että joku päivä tuosta tuli turnajaisratsuni. Mutta ensin odotti velvollisuudet, Sinkku kilpailisi oikeissa kilpailuissa muiden silmien edessä.
Sinkku leikki tarhassa yksinään, mutta nuoren prinssin painajainen saapui tarhaan. Riksu kirmasi pientä rautiasta päin ja Sinkku möksähti kumoon. Rautias nousi nopeasti ylös ja lähti pukitellen karkuun ruunikkoa prinssiä. Ilmeisesti kahdelle ei ollut tilaa, ainakin Riksun mielestä. Kuin Kalzanethin uskonnossa siniverinen ja saastaverinen kohtaavat, ja taistelu ei ole ruusuinen.
Lopulta jouduin pelastamaan pikku-Sinkun pahan Riksun kimpusta. Sinkku tepastele lievästi järkyttyneen näköisenä vierelläni ja mulkoili taaksepäin matalasti hörisevää Riksua.
”Saasta saatana”, tuhahdin ja silitin kaksivuotiasta orivarsaa. Sinkku leppyi nopeasti ja harjailin orivarsaa yksityistallin karsinassa. Yksityistallilla riitti hälinää ja Sinkku seuraili mielellään tapahtumia. Nanook kirosi Wallun perseilyä, kun ori potki karsinan ovea ja nappasi hampaillaan kiinni. Screw harjaili laukkahevostaan ja Cassidy oli lähdössä Dora-tamman kanssa lenkille.
Sinkun hoitaminen sujui nopeasti ja monet tulivat ihastelemaan pikku prinssiä. Sinkku ei ollut arka varsa, vaan otti huomionosoitukset mielellään vastaan. Takkuinen harja sojotti sinne tänne ja pieniä kimoutumisen merkkejä siellä täällä. Sinkku oli ihana, komea ja hellyyttävä orivarsa. Sinkku sai päähänsä kuolaimettomat päitset ja ajattelin mennä heittämään pienen lenkin orivarsan kanssa.
Sinkku rakasti talutuslenkkejä. Otin nameja mukaan, sillä ori oli hyvin innokas ja perso herkkujen perään. Matkalla teimme pysähdystreenejä ja vierellä kävelyä, että ori oli vapaana. Välillä Sinkku haahuili omille teilleen, mutta palasi aina ritvakkaasti luokseni. Muutaman kerran tehtiin metsikössä seuraamis- ja pysähdysharjoituksia, mutta lopulta tartuin nahkaohjaksiin, kun muita ratsukoita saapui luoksemme. Ne eivät olleet hankalaisia.
Viisi mustaa destrier hevosta ratsasti ohitsemme ja jokaisen selässä oli musta kaapuisia miehiä. Aseet pilkottivat kaavun alta ja hevosten silmiä peitti pitkät kiharaiset jouhet. Varusteet olivat yksinkertaisia, mutta vannoin näkeväni pimeyden ruhtinaan vaakunan yhden hevosen päitsissä. Mitä Darakin aluelaiset tekivät Hankalan läänissä?
Yksi ratsukoista pysähtyi vierellemme ja tunsin kylmän tuijotuksen hupun alta. Syke korkealla ja Sinkku hermostui. Orivarsa oli kuin valon lähde, joka yritti karata ohjaksistani. Jäätyneenä tuijotin ratsukoita, kunnes he vain katosivat usvan sekaan. Sakea usva peitti näkymän ja lähdimme Sinkun kanssa suunnistamaan takaisin kohti tallia. Monet kerrat menimme edes takaisin ja Sinkku kipitti perässäni levottomasti.
Pian lempeä huuto sai katseeni kääntämään, kun Cassidy ravasi ratsunsa kanssa luoksemme. Olin suuresti helpottunut, mutta en tahnut huolestuttaa linnan alamaisia, niin jätin kertomatta. Eivät edes vaivaiset uudet oppipojat ja kisällit tienneet historiastamme. Joku päivä antaisin sen kirjan luettavaksi.