Nimi: Hengenvaaran Raparperiraivo Rotu: Suomenpienhevonen Syntymäaika, ikä: 20.01.2017 Suomi, 7-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 147cm, ruunikko Rekisterinro: VH17-018-0277 Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: Hengenvaara Painotus: Kenttäratsastus Koulutustaso: Helppo Meriitit: SV-I |
Kuva: ransu.kuvat.fi virtuaalihevonen
|
20.03.2017 // SV-I // 43,7p
Luonteeltaan Rapsu on vähän tuollainen reppana. Se on aina samanlainen, tavallinen suomenhevonen, ja harvoin tekee mitään saadakseen itseään näkyviin. Silti se on aina niin suosittu, ehkä tamman tavallisuus onkin juuri sen persoonallisuus? Ken tietää, mutta osaahan se myös olla varsamainen ja ahne. Varsinkin ahne, hyvin ahne.
Hoidettaessa Rapsu vetelee hirsiä silmät ummessa, ja täten sen käyttäytymistä voidaan kutsua rauhalliseksi ja kiltiksi. Se ei ikipäivänä tee hoitaessa muuta kuin nukkuu, onhan se nautinnollinen hetki kun ihminen raataa saadakseen karvan kiiltämään, koska sitten tarhassa voi taas piehtaroida itsensä täyteen hiekkaa. Tällöin paljastuukin Rapsun varsamainen puoli, jota ei saa pakottamallakaan pois. Tyttö kuitenkin sietää kavioiden putsauksen ja varustamisen, mikäs siinä nukkuessa?
Ratsastaessa Rapsu ei herätä sisäistä työmyyräänsä kuten usein monet hevoset; tamma on mukavuudenhaluinen ja joskus jopa laiska, mutta määrätietoisella ratsastuksella ja pikkuhiljaa herättelevällä alkuverryttelyllä kipinä syttyy ja heppa reipastuu. Rapsulla on mukavat askellajit, joissa on helppo istua, mutta toisinaan ne ovat niin pehmeät että keventäminen alkaa olla jo hankalaa. Tamma silti kuuntelee kaikki avut nöyrästi, vaikka uusien ihmisten kanssa tykkääkin alkuun hieman pelleillä.
Esteillä Rapsu on alkuun hieman lötkö, mutta reipastui heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen ja sitten se on menoa! Hevonen rakastaa vauhtia, ja kaipaakin enemmän pidätteitä kuin pohkeita. Rapsu on hyvä katsomaan ponnistuspaikat ja lähestymiset, mutta sen heikkouksiin kuuluu vinot tiet. Tällöin hevonen saattaa jopa mennä hämilleen ja pudottaa jopa puomeja, mutta kun ratsastaja osaa hommansa niin kyllä Rapsukin hoitaa osansa.
Lastatessa Rapsu kävelee silmät puoliummessa koppiinsa ja jää sinne nukkumaan. Ruunikon kanssa matkustaminen onkin oikein helppoa, eikä sitä haittaa pidemmätkään matkat edes yksin. Kisoissa tamman vaistot heräävät ja se alkaa heti työskennellä into piukeana. Itse radalla Rapsu omaa hyvän keskittymiskyvyn ja kuuntelee kaiken mitä ratsastaja keksiikään pyytää tammalta.
Suku: 4-polvinen (loput tulossa)
i. Vadelmaveneilijä
sph, 148cm, trtkm, KTK-III, KRJ-I, KERJ-I, SLA-I
e. Rovioraparperi
sph, 142cm, trn, KTK-III
Kisatulokset:
KERJ-sijoitukset = 12, joista voittoja 1
1.8.2017 - KERJ, Hengenvaara - Helppo - 4/40
2.8.2017 - KERJ, Hengenvaara - Helppo - 3/40
3.8.2017 - KERJ, Hengenvaara - Helppo - 5/40
4.8.2017 - KERJ, Vähäpelto - Helppo - 5/30
7.8.2017 - KERJ, Vähäpelto - Helppo - 4/30
13.8.2017 - KERJ, Vähäpelto - Helppo - 4/30
14.8.2017 - KERJ, Vähäpelto - Helppo - 1/30
19.8.2017 - KERJ, Hengenvaara - Helppo - 4/40
23.12.2017 - KERJ, Gestüt Hemvald - Helppo - 4/30
14.05.2018 - KERJ, Kingsfall - Helppo - 4/30
15.05.2018 - KERJ, Kingsfall - Helppo - 1/30
20.05.2018 - KERJ, Kingsfall - Helppo - 5/30
Päiväkirja:
17.2.2017 - Irtojuoksutusta - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Katselin tallin seinustalta kun Rapsu näperteli pihattolaitumella kavereidensa loimia. Sää oli ollut kahden päivän ajan kovin tuulinen ja liukas, hyvä että pystyssä pysyi. Tamma näytti silti niin tylsistyneeltä, etten voinut vastustaa kiusausta ja mennä hakemaan se sisälle. Olin hetken pyöritellyt päässäni ajatusta Rapsun irtojuoksutuksesta, eikä siinä nyt mitään estettäkään ollut. Hainkin tamman maneesiin ja talutin sitä hetken molemmissa suunnissa uralla.
10 minuutin kävelyn jälkeen päästin ruunikon vapaaksi, tosin ensimmäinen reaktio oli jäädä seisomaan ja ihmettelemään maata. Rapsu kävi piehtaroimassa, jonka jälkeen lähti hurjaa kyytiä maneesin toiseen päähän. Tyttö veti hirvittävät kiitolaukkapukkirodeot ja riekkui menemään kuin viimeistä päivää.
Itse katselin huvittuneena katsomosta Rapsun menoa, ja samalla kuvasin tamman nättejä raviliikkeitä ja järkyttävän suuria pukkeja. Ja tuonko selkään mun pitäisi huomenna kiivetä? Olimme nimittäin jo sopineet tallilaisten kanssa, että huomenna alkaisi Rapsun ratsukoulutus. Olin kyllä suunnitellut aloittavani Rapsun ratsukoulutuksen heti 2-vuotissyksynä, mutta päätin kuitenkin käydä Rapsun kanssa perusasiat läpi taluttamisesta kengittäjään, jolloin huonot tavat on hyvin saatu karsittua pois ennen ratsastuksen aloittamista. Nyt sitten vain jännittämään että kuinka monta kertaa minä sieltä selästä lennän!
Ajatukseni siirtyivät pian muualle kun Rapsu kaatua mätkähti kyljelleen. Säikähdin kamalasti, mutta tamma nousi äkkiä jaloilleen ja lähti ravaamaan. Menin kuitenkin tytön luo ja nappasin sen kiinni. Tein pienen pikatarkastuksen, mutten löytänyt minkäänlaisia jälkiä kaatumisesta, joten päätin vain viedä tamman sisälle lepäämään, kunhan kävelisimme vielä loppukäynnit. Sitten olikin jo aika lopettaa, eli talliin vain, mars!
7.2.2017 - Suokkivarsa Rapsu - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Fabellan ensimmäinen suomenhevonen on saapunut! Tai, saapui jo viikko sitten... Hengenvaaran Raparperiraivo, tutummin Rapsu, on oikein hurmaava ja mukava neitokainen, joskin tuppaa usein hieman ahneeksi. Varmaan tuolta emältä perittyä, isältään Rapsu on onneksi perinyt muuten rauhallisen ja mukavan luonteensa.
Rapsun ensimmäinen päivä uudella tallilla sujui hieman rauhattomasti, ja tammalla oli suuria vaikeuksia luottaa ihmisiin. Pikkuhiljaa se tyytyi uuteen olinsijaansa ja muuttui aivan ihanaksi, söpöksi varsaksi. Jo toisena päivänään Fabellassa uskalsin jo käydä tamman kanssa taluttaen metsälenkillä.
Rapsun kanssa olemme harjoitelleet paljon puomeja ravissa ja käynnissä, sekä tietysti harjoitelleet hyviä tallitapoja ja kuria, jota Rapsu onneksi harvoin tarvitsee.