Nimi: Harriette Snilli, ”Nette” Rotu: Suomalainen puoliverinen Syntymäaika, ikä: 12.5.2015, 13-vuotias Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 172cm, mustanpäistärikönkimo Rekisterinro: VH15-031-0780 Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: Snilli Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: 160cm (HeA) |
© Franz Venhaus (lisenssi) virtuaalihevonen
|
Meriitit: ei meriittejä
Harriette Snilli osui silmiini Alegren poistomyynneissä vuoden 2018 heinäkuussa, enkä pystynyt unohtamaan sen ylpeää katsetta ja siroja jalkoja, joilla se omanarvonsa tuntevasti kuopi maata. Jokin sellaisessa kunnon tammassa vain viehätti, ja loppujenlopuksi se oli ihan pakko saada turvaan. Tamma oli kisannut kiitettävän määrän esteluokkia elämänsä aikana, joten ajattelin sen itselleni lähinnä siitoskäyttöön. Eräänä elokuun iltana sitten kaarsin tallin pihaan autolla, perässäni traileri ja trailerissa yhden sijaan kaksi hevosta. Overkill-tamma oli myös sattunut mukaani - yhtä säväyttävä hevonen kuin Harriettekin.
Harrietella on paljon omia mielipiteitä, eikä se kaihda näyttää niitä. Oli kyseessä sitten vääränlainen lähestyminen esteelle tai huonosti varusteiden alta harjattu karva, tamma kertoo varmasti että kaikki on nyt pielessä. Kimon kanssa oppii varmasti kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja hevosenlukutaitoa.
Käsitellessä Nette on herkkä ja tarkkaavainen, ja tykkää seurata mitä ympäristössä tapahtuu. Kimo tulee aina portille vastaan herkkuja odottaen, ja on silminnähden nyrpeä jos syötävää ei tulekaan. Netelle voi huoletta antaa leipäpalan tai porkkanan, sillä se ei kerjää tai kerää ylikierroksia namipalkasta. Kiimojen aikaan se voi olla hieman kiukkuinen, mutta ymmärtäväinen ja itsevarma käsittely saa tamman yleensä rentoutumaan. Kaikkein huonoimpina päivinä kannattaa suosiolla antaa kimon levätä ja jättää se päiväksi vapaalle.
Ratsain Harriette voi tuntua energiseltä, mutta on oikeastaan vain fiksu lusmuri, ja tamman mentaliteetti tuntuukin olevan "vauhti korjaa virheet". Sillä on tapana oikoa kulmat ja jäädä luotiviivan taakse pois peräänannosta, kiemurrella suoralla uralla ja jättää ympyröillä taipumatta. Ratsastajan virheitähän nämä loppujen lopuksi ovat, mutta mikään yksinkertainen automaattiratsu kyseessä ei ole. Laukassa Neteltä saattaa lentää alkuun pari ilopukkia, ja vauhtia lisättyään se vain kuumuu entisestään. Kauniilla ja rauhallisilla avuilla sen saattaa saada kuriin, mutta suusta nyppiminen tai turhautuminen todennäköisesti johtaa selästä lentämiseen.
Esteillä Harriette on vielä tuplasti reippaampi kuin sileällä, ja saattaa jäädä edestä vahvaksi. Se ei kummemmin kyttäile erikoisiakaan esteitä, mutta kieltää herkästi jos lähestyminen jää vajaaksi tai tulee liian pohjaan. Kun ponnistuspaikat on hiottu kuntoon, Nette hyppää rehellisesti ja suorittaa radan vauhdilla. Aikansa perusteella ja ilman virhepisteitä kimo on poikkeuksetta sijoilla.
Suku: 4-polvinen
i. Austin Snilli |
ii. Oldfell's Alfa Romeo |
iii. Oldfell's Alfie |
iie. Oldfell's Snow White | ie. Selfie Snilli ERJ-I |
iei. KA Thranduil ERJ-II |
iee. Skardeline RTA | ||
e. Harriet Snilli ERJ-I |
ei. Everglade Purpleheart ERJ-I, YLA2 |
eii. ML Enigma |
eie. Remedy's Miami Sweetheart | ee. Sambuca Oak ERJ-I |
eei. Silverlode Santos |
eee. Chablis PB |
4. polvi isän puolelta
iiii. Altico
iiie. All On the Line
iiei. Lachen YLA2
iiee. Snowflake
ieii. Accord KTK-II, ERJ-I, SPL-I, YLA2
ieie. Lost Cherise
ieei. Platygna Max
ieee. Amigo Opp
iiie. All On the Line
iiei. Lachen YLA2
iiee. Snowflake
ieii. Accord KTK-II, ERJ-I, SPL-I, YLA2
ieie. Lost Cherise
ieei. Platygna Max
ieee. Amigo Opp
4. polvi emän puolelta
eiii. PP-MVA Kearney's Anakin KTK-II, ERJ-I
eiie. PP-MVA Evelynn
eiei. Milord III
eiee. Vegas Deline
eeii. Skylar GER
eeie. Liquid Lovin'
eeei. VIR MVA Ch Crixus KTK-I, ERJ-I, YLA1
eeee. Mentha II
eiie. PP-MVA Evelynn
eiei. Milord III
eiee. Vegas Deline
eeii. Skylar GER
eeie. Liquid Lovin'
eeei. VIR MVA Ch Crixus KTK-I, ERJ-I, YLA1
eeee. Mentha II
Jälkeläiset:
jalostuskäytössä
Kilpailutulokset:
ERJ-porrastetut: taso 11/10
Päiväkirja:
15.-19.10.2018 - Leireilyä - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Fabellassa pidettiin extempore-syyslomaleiri, johon osallistui kymmenen 12-16 -vuotiasta ratsastajaa. Leiriläiset jaettiin este- sekä kouluratsastusryhmiin, ja he saivat itselleen omat vakioratsut, joilla valmentautuivat kerran päivässä. Päivän toisella tunnilla mentiin vaihtelevin ratsuin.
Tallin suhteellisen uusi tulokas Nette päätyi 16-vuotiaan estekilparatsastajan alun Milan hoidokiksi. Saimme hieman arpoa, että sopisiko sellainen kipakka tamma rauhallisen ja hieman ujonkin ratsastajan käsiin, mutta turhaan pelkäsimme; pari osoittautui aivan täydelliseksi yhdistelmäksi tasapainottaessaan toistensa luonteita. Ensimmäinen tunti oli koulutunti, jonka tarkoitus oli kartoittaa ratsastajien taitotasoa ja tutustuttaa heidät hevosiinsa. Mila ratsasti Netteä keveällä kädellä ja piti hevosen nätissä muodossa koko tunnin ajan. Pienet innostuspukit eivät ratsastajaa haitanneet, vaikka tunnin loputtua hän sanoikin:
”Kyllä musta vähän tuntu että se hevonen lähtee ku tykinkuula hetkenä minä hyvänsä”, naurahti ja lisäsi vielä perään: ”Esteillä tää on varmaan aika vahva.”
No, hevosen omistajana olen sillä ratsastanut ja tiedän, että onhan se välillä aika hankala hypätä, mutten tietenkään maininnut siitä tytölle. Heillä meni niin hyvin, että uskoin parin pikkuesteen ylittyvän nätisti. Seuraava tunti olikin jo pian ruuan jälkeen, mutta Mila ei mennyt tuntia Netellä vaan Meemillä, tallin hienolla ja hieman pyöreähköllä kenttäratsulla. Ratsukot menivät haastavia puomitehtäviä tiukkoine käännöksineen, eikä missään ollut taaskaan moittimisen varaa, vaikka Meemi olikin melkoisen laiskalla tuulella.
Seuraavana aamuna päästiin ensimmäiselle hyppytunnille. Ratsukot harjoittelivat suhteutettuja välejä ja tiukkoja kaarteita, jotka ketterä Nette suorittaa helposti oikean ratsastajan kanssa. Milalla tosin oli vaikeuksia hidastaa tammaa tarpeeksi ennen kurveja, jolloin käännös levähti ja seuraavalle esteelle tuli useat kiellot tai vähintään pudotus. Helpotimme tehtävää hieman tekemällä käännöksestä laajemman, ja pian alko sujua nätisti. Suhteutetuilla oli jonkun verran ongelmia askeleen lyhentämisessä omatahtoisen Neten kanssa, hyvänä puolena askeleenpidennyksissä ei sentään ollut ongelmaa.
Seuraava tunti oli kavalettitunti, jossa ratsukot menivät jumppasarjoja. Milan ratsuksi päätyi taas Meemi, joka nosteli kauniisti jalkojaan jokaisella kavaletilla. Tahtirikkoja ei tullut kertaakaan, ja tunti oli kokonaisuudessaan todella onnistunut.
Keskiviikkona oli suunnitelmissa lähteä maastoon, mutta koko päiväksi iski rankkasade, joten sinne ei päästy. Tämä korvattiin ilman satulaa-lekkitunnilla, jonne Mila lähti vuonisori Mallulla. Vaikka se ori onkin, se osaa käyttäytyä todella ruunamaisesti, ja olikin koko tunnin todella hienosti. Ratsukot leikkivät hippaa sekä peiliä, jossa Mallu loisti kirkkaasti. Loppuun otettiin laukkakisoja sekä ”maa, meri, taivas” -leikkiä. Vaikka nopeuskisoissa ei ruunamainen muhkumme pärjännyt, niin ainakaan se ei vedellyt pukkirodeoita tunnilla olleen Dodo-vuoniksen tavoin.
Iltapäivällä oli taas esteitä, ja Mila sai ratsukseen taas Neten. Tunti meni jo paljon paremmin kuin viimeksi, ja vaikka nyt harjoiteltiinkin rataa tiukkoine käännöksineen, ei tämä enää haitannut ollenkaan. Pudotuksia ei tullut kertaakaan, ja aikaa mitatessa Mila ja Nette olivat kirkkaalla ykkössijalla. Ratsastajalla selvästi on taktista silmää teiden ratsastukseen, ja näin hyvän hevosen kanssa ei koko tunnin aikana ollut minkäännäköisiä ongelmia.
Torstaina hypättiin jo heti aamusta, aiheena rytmikkyys ja täydelliset lähestymiset tietyille esteille. Tunti oli enemmän teoreettinen katsaus syvemmälle esteratsastukseen, joten Milan ratsuna toimi ruunikko puoliverinen Junnu. Ori on Neten kanssa suhteellisen samantyylinen, joten menoa oli mukava katsella. Toki Junnun erikoiseen, korkeaan hyppytyyliin oli alkuun selvästi vaikeuksia mukautua, joka näyttäytyi kerran kaulalle lentämisenä. Tästä selvittiin säikähdyksellä, ja tunti jatkui normaalisti. Mila pidätteli oria isommille esteille turhan paljon, jolloin osa hypyistä korostui vähän turhankin korkeina ja hallitsemattomina, mutta lopputuntia kohden meno oli todella hyvän näköistä.
Torstain iltapäivätunnilla harjoiteltiin rytmikkyyttä pienillä esteillä, ja Mila sai taas ratsuksi tutun ja, noh, ei niin turvallisen Neten. Tammaa ei olisi kovin sellaiset pienet esteet kiinnostanut, mutta loppujen lopuksi meni ihan nätisti eikä potkaissut jokaista puomia maan kamaraan. Milakin jaksoi laiskasta ratsustaan huolimatta tsempata loppuun asti.
Perjantaina oli leirikisat, ja Nette oli jo aika väsynyt hypättyään monena päivänä peräkkäin. Kaikki ratsastajat olivat jännittyneitä, ja Milastakin sen huomasi vaikkei tyttö sitä myöntänytkään. Kokenut ratsukko meni radan 100cm korkeudella, ja he olisivatkin voittaneet koko kisat, ellei viimeiselle esteelle olisi tullut pudotusta ratsukon keskittymisen herpaannuttua puussa olleen kovaäänisen linnun takia, joka säikähti tallikissaa. Mila otti asian onneksi huumorilla ja naurahti ennen kotiinlähtöään:
”Voinpahan sanoa, että hävittiin kisat linnun takia!”