Nimi: Gin Erika, "Erika" Rotu: Ahaltekinhevonen Syntymäaika, ikä: 24.09.2010, 6-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 160cm, ruunikko Rekisterinro: VH17-001-0051 Omistaja: Layda VRL-14488 Kasvattaja: Gin Ahaltek Painotus: Kouluratsastus Koulutustaso: HeA (re. 70cm) |
c. Bob Langrish Erika on virtuaalihevonen
|
Erika on uskomattoman herkkä ja jännittynyt tamma, joka tarvitsee luotettavan ja ehdottoman vakaan käsittelijän. Hevonen on hieno ja taidokas yksilö, mutta tamman potentiaalin esillesaamiseksi saa tehdä kuukausien työn. Yhteisen sävelen löytyessä Erika toimii nätisti niin maasta kuin selästäkin, mutta voi satunnaisesti säikkyä olemattomia.
Suku: 3-polvinen
i. Gin Jazeps 160 cm, m |
ii. Gin Javor 158 cm, rn |
iii. Joshgun 160 cm, rn |
iie. Fantaziya 156 cm, rnvkko |
||
ie. Gin Zyanna 163 cm, mkm |
iei. Harasat 163 cm, rnkm |
|
iee. Zehinli 161 cm, m |
||
e. Gin Oriana 160 cm, rt |
ei. Gin Donatello 159 cm, rt |
eii. Djangly GA 157 cm, vkko |
eie. Ksenitsa GA 161 cm, rn |
||
ee. Gin Olivia 160 cm, rt |
eei. Nelwan GA 160 cm, rt |
|
eee. Orkideja GA 159 cm, rn |
Jälkeläiset:
ei vielä jälkeläisiä
Kisatulokset:
KRJ-sijoitukset = 2
22.7.2017 - KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 3/30
27.7.2017 - KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 5/30
Päiväkirja:
11.1.2019 - Pitkästä aikaa Erikan selkään - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
En ollut laskujeni mukaan käynyt Erikan selässä viimeiseen puoleen vuoteen, ja kun kesken tallin paperitöiden hoitamisen kyllästyin siihen ainaiseen istumiseen, otin ja lähdin talliin hoitamaan tammaa ratsastuskuntoon. Ratsuttajat olivat toki pitäneet ruunikon upeassa lihasmassassa vaikken itse liikutukseen osallistunutkaan, mutta yhtäkkiä tuli vain sellainen fiilis, että tahdon hieman kokeilla itsekin. Erika oli tällä kertaa oikein mukava ja rauhallinen hoitaa, joten sain sille nopeasti varusteet päälle.
Maneesissa oli lisäksemme tallityötekijä Mia, joka ratsasti K.N. Prica -nimisellä tammalla ilman satulaa. Hullua touhua sanon minä, mutta ratsu näytti kyllä nauttivan rennosta hölkkäilystä. Erika - jonka selkään olin juuri noussut - tuntui jännittyneeltä ja pyöritteli korviaan eteen ja taakse. Puristin pohkeella niin kevyesti kuin kykenin, ja ratsuni lähti oitis reippaaseen käyntiin. Päässäni pyöri lähinnä ajatus siitä, miten saisin tamman rennoksi ja nöyräksi peräänantoon, mutta Mia osasi onneksi neuvoa oltuaan nyt kolmatta kuukautta tamman vakituinen ratsuttaja.
Aloitin ravailemalla Erikan lämpimäksi pitkällä ohjalla ja yritin parhaani mukaan saada hevosen venyttämään kaulaansa ja selkäänsä. Pätkittäin tuli hetkellisiä rentoja kohtia, mutta pienestäkin häiriötekijästä ruunikko nosti päänsä kattoon ja lähti kiihdyttämään. Otin molempiin suuntiin myös parit kierrokset laukkaa, edelleen mentiin jännittyneissä merkeissä, mutta pystyin silti sen äkkipikaisuuden ja hermostuneisuuden läpi tuntemaan Erikan upean keinuhevoslaukan, joka pitäisi vain työstämällä saada esiin. Kävelytauon jälkeen aloitimme loivilla käynti- ja raviväistöillä, pientä vinoutta oli alusta alkaen havaittavissa, mutta hienosti se lopulta sujui. Tein väliin paljon erikokoisia ympyröitä ja voltteja saadakseni ratsuni taipumaan koko kehollaan ja keskittymään älyttömän herkkyytensä sijaan itse työskentelyyn.
Seuraavaksi jatkoimme laukoilla tehden käyntisiirtymiä laukasta, laukannostoja pysähdyksistä sekä vastalaukkaa pitkillä sivuilla. Siirtymissä oli paljon haastetta Erikan äkkipikaisuuden takia - en ehtinyt koota laukkaa tarpeeksi enne käyntiä, joten joka kerralla tamma lysähti käyntiin kiireisesti ja etupainoisena.
Harjoittelimme koottua laukkaa ympyrällä vaihdellen paljon suuntia, ja vastapainona kokoamisille otimme oikein reippaita laukkapätkiä, pyrkimällä pitämään takaosan edelleen mahdollisimman alla. Ennen lopetusta toistimme vielä laukka-käynti-siirtymiä, ja kun saimme sen kerran onnistumaan hyvin, aloimme lopettelemaan.
Kokonaisuudessaan haastava tunti, korjattavaa on mutta olin tyytyväinen edes tämänhetkiseen suoritukseemme. Jos Erikalla olisi fyysisesti mahdollisuus koota itseään enemmän, siitä saisi varmasti ratsun vaativiinkin kouluohjelmiin, mutta ahaltekenhevosena sen rakenne on kovin siro, eikä takaosalla ole voimaa polkea niin paljoa alle kuin tarkoituksellisesti kouluratsastukseen jalostetulla puoliverisellä. Hieno tamma se kuitenkin oli tänään, joten kehuin tätä paljon ja annoin hieman ylimääräistä leipääkin.
AloitiA