Nimi: FBL Princess Cut, "Piku" Rotu: Hannover Syntymäaika, ikä: 19.10.2018, 3-vuotias Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 166cm, ruunikonkimo Rekisterinro: Rekisteröidään Omistaja & kasvattaja: Layda VRL-14488, Virtuaalitalli Fabella Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: 140cm |
© ransu.kuvat.fi virtuaalihevonen
|
Historiaa:
Luonne:
luonne ja historia © ??
Suku: 1-polvinen
i. Hysteria |
ii. Run Riot evm |
iii. Don’t Shoot Shotgun |
iie. Adrenalize | ie. Miss You In a Heartbeat evm |
iei. Rock of Ages |
iee. Bringin’ On the Heartbreak | ||
e. Primadonna II |
ei. Primo evm |
eii. Packman |
eie. Gaorinna | ee. Ma Donna evm |
eei. Many Mistakes |
eee. Maisy Bee |
Jälkeläiset:
Etsin oriseuraa, jolla on samanmittainen suku ja paljon kisamenestystä! ([email protected])
Kilpailutulokset:
ERJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
6.9.2019 - Ratsukoulutusta - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
”Hooo, hyvä! Hienosti menee!” kehuin hämmästynyttä Pikua, joka käveli ympärilläni liinassa. Tällä kertaa en tosin juoksuttanut, vaan tamma oli saanut ratsastajan selkäänsä ensimmäistä kertaa. Tallin tunnettu rämäpää Fina oli sisäänratsastanut kanssani monia, monia hevosia, ja jokaisesta niistä oli kuoriutunut loistoratsuja. Nainen osasi hommansa, ja hänen motivaationsa työskennellä nuorten hevosten kanssa tuntui vain kasvavan jokaisen uuden projektin myötä. Fina oli jo taivutellut itsensä Pikun ratsuttajaksi ennen kuin kukaan muu työntekijä oli ehtinyt sanoa sanaakaan. Ja nyt tuo istui kimoutuvan tamman selässä varsin tottuneesti ja rennosti.
Piku oli ihmeissään uudesta asiasta ja painosta selässään, mutta käveli silti kiltisti ympyrää ja pysähtyi kun pyysin. Fina antoi pohje- sekä ohjasapuja samalla jutellen tammalle, joka selvästi ymmärsi yhdistää fyysisen avun heti ääniapuihin. Kehuja saatuaan Piku alkoi tarjoamaan pysähdyksiä omatoimisesti, mutta niistä Fina ei palkinnut lainkaan vaan pyysi kärsivällisesti eteen.
Vartin käveltyämme Fina hyppäsi alas ja ratsu sai palkaksi pari leivänpalasta.
”Mulla jotenkin on sellainen fiilis, että tää voi olla helpompi kouluttaa ku Simba”, Fina naurahti tallissa.
Simba-poni oli vajaa vuoden ikäisenä tallille saapunut arka oripoika, joka sai ensimmäisillä ratsastuskerroilla sellaisia pukkikohtauksia ettei varmasti yksikään rodeohärkä sitä päihittäisi. Simba oli onneksi nyt tasaantunut, mutta sen kanssa koulutus oli vielä tavallistakin hitaampaa ja hankalampaa.
”Täytyy jatkaa samalla linjalla niin tästä tulee viel hyvä! Mut hei, mun täytyy alkaa lähteä kotiin niin tehkää te iltatalli loppuun, moro!” tokaisin tallissa, silittelin Pikun otsaa hetken ja lähdin kävelemään autolleni päin. Hieno päivä, hieno hevonen!
19.10.2018 - Piku, keskelle kaaosta syntynyt vauva - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Kun et kultapieni varsoisi tänään, mä oon koko päivän pitämässä valmennuksia kolmella eri tallilla niin en muuten pääse kattelemaan sua ja pienokaista", lausahdin Primadonnalle ennen lähtöäni. Vahatipat olivat ilmaantuneet tammalle jo pari päivää sitten, mutta varsomisesta ei muuten sen enempää vielä merkkejä ollut ilmaantunut. Toivoin vain, että näkisin varsomisen tietääkseni että kaikki on kunnossa - Prilla kun ei vieläkään tuntunut ymmärtävän että sillä on kohta oma vauva.
Pyyhin automatkalla mielestäni pois kaikki varsahaaveet ja keskityin valmentamiseen täysillä. Jos en omistaisi Prillan lisäksi 150 muuta hevosta, olisin sulkenut puhelimeni kokonaan, mutta nyt en voinut, jos vaikka joku hevonen päättäisi murtaa jalkansa, olisi ihan hyvä tietää siitä. Äänettömälle tuo älypuhelin kuitenkin jouti, ja pysyisi visusti taskussa opetuksen ajan. Ensimmäisen valmennuksen jälkeen ei viestejä tullut, mutta toisen jälkeen tuntui kaikki kaatuvan niskaan:
Kaksi oria olivat samanaikaisesti karanneet eri tarhoista ja saaneet luotua keskenään tappelun. Toinen ontui, toinen kaatui ja venäytti selkänsä. Ontuvalle viikko lepoa ja selkävaivaiselle kuukauden ratsastuskielto.
Puoli tuntia tämän jälkeen Prillan synnytys käynnistyi, eläinlääkäri jäi onneksi orin selkää tutkittuaan vahtimaan sitä. Kirsikkana kakun päälle eräs Salli-shettis oli säikähtänyt kesken 6-vuotiaan siskontyttöni ratsastelun, lapsi lensi selästä ja venäytti jalkansa. Olin tietenkin korvausvelvollinen jos jalasta paljastuisikin jotain muuta kuin pelkkä nyrjähdys. Mahtavaa.
Täytyy sanoa, että siinä tilanteessa kun saan tunti ennen valmennusta perumisilmoituksen, olen yleensä ärtynyt, mutta nyt se ei haitannut. Viimeisen valmennettavan hevoselle oli jostain syystä noussut päivän aikana korkea kuume, joten se joutui karsinalepoon. Soitin kotimatkalla siskolleni ja sovimme jatkosta tytön ratsastelun kanssa, samalla pahoittelin tapahtunutta kovasti. Tallille päästyäni ryntäsin talliin, mutta pikkuinen, ruunikoksi paljastunut varsa makasi jo karsinassa hämmentyneen emänsä vierellä.
"Tamma tuli, oikein terve on mutta Prilla on aika ihmeissään ja väsynyt, sitä kannattaa vähän silmäillä normaalia enemmän jotta varsa saa tarvittavan määrän ravintoa ja emä jaksaa sitä hoitaa", eläinlääkäri ohjeisti ja jatkoi: "mutta eiköhän teiltä suju tää kuin ennenkin, pitää vaan sen rutiinin yllä. Hienoja hevosia näistä on kaikista kasvanut!"