Nimi: Dyantha's Let It Snow, "Lego" Rotu: Irlannincob (C) Syntynyt: 23.12.2019, 7-vuotias Sukupuoli: Ruuna Säkäkorkeus, väri: 147cm, mustankirjava (tobiano) Rekisterinro: VH20-046-0001 Omistaja: Monika Heikkinen (Layda VRL-14488) Kasvattaja: Dyantha Farm Painotus: Este- ja kouluratsastus, valjakkoajo Koulutustaso: re. 70cm, Helppo A, noviisi |
Legoa voisi luonteellisesti verrata ratsastuskouluhevoseen, vaikkei ruuna sellaisissa hommissa ole koskaan ollutkaan. Se on joka tilanteessa kiltti ja rauhallinen, luotettavissa siis myös lasten käsiin. Hauskojen tupsujalkojensa ja musta-valkoisen värityksestä ansiosta se herättää huomiota minne meneekin, ja nauttii aina saamastaan huomiosta. Ruuna on luonteensa vuoksi myös tallin työntekijöiden suosikkeja.
Hevosseurassa Lego on sopuisa ja mieluummin väistää kuin pistää takaisin. Ruuna elää osana Fabellan suurinta hevoslaumaa, johon kuuluu monipuolisesti nuorikoita, ruunia, tammoja ja toisinaan myös tammojen varsoja. Lego tykkää leikittää pienimpiä ja on muutenkin aktiivinen touhuilija, vaikka kaikki eivät sen häsellystä siedäkään. Onneksi Legollakin on useita hyviä hevosystäviä, joiden kanssa se tykkää hengailla tarhatessaan.
Ihmisen seurassa täplikäs Lego on tyyni ja lempeä, ja tykkää etenkin kiireettömistä hoitotuokioista. Se jaksaisi seistä harjailtavana ja letiteltävänä vaikka koko päivän, ja paksuine jouhineen se aina herättääkin innokkaiden poniratsastajien letitysinnon. Vaikka Lego on kaikkien kaveri, ei mikään voita sen riemua, kun oma omistaja saapuu paikalle. Ruuna on Monikan kanssa avoimimmillaan ja onnellisimmillaan, ja tekisi tyttönsä vuoksi mitä tahansa. Monika on muun muassa opettanut Legoa seuraamaan vapaana ja kumartamaan.
Ratsain ruuna on nöyrä ja juuri niin herkkä kuin millaiseksi sen osaa ratsastaa. HeA-tasoisella Legolla ei ehkä rotunsa puolesta ole maailman lennokkaimmat askellajit, mutta toisaalta niissä on hyvin helppo istua. Omalla tasollaan Lego suorittaa taitavasti kaiken pyydetyn. Se on hyvin tasapainoinen ratsastaa ja sillä on helppo harjoitella esimerkiksi väistöjä ja vastalaukkoja, minkä lisäksi se on opetettu pysähtymään joka kerta täysin tasajaloin. Jos joku heikkous pitäisi keksiä, se olisi ruunan kokoamiskyky. Kokoamaan se ei määräänsä enempää yksinkertaisesti pysty, vaikka lihasta kerättyään onkin kehittynyt hyvin. Koottujen askellajien pisteet jäävät kisoissakin melko vaatimattomiksi, mutta onneksi hevonen kompensoi ne muuten kauniilla menollaan.
Esteillä Lego on yhtä helppo ja simppeli kuin sileälläkin. Se kyydittää kenet tahansa koko radan läpi tyytyväisenä, eikä jää kyseenalaistamaan ratsastajan ratkaisuja. Ruunalla on laadukas hyppy, johon on helppo myötäytyä mukaan. Laukanvaihto esteen päällä ei aina tule jos sitä ei osaa pyytää selkeästi, mutta Lego on usein osannut korjata sen tekemällä vaihdon askeleessa hypyn jälkeen.
Suku: 3-polvinen
i. Dyantha's Leon |
ii. Tuiskulan Aindréas VVJ-II, KTK-III |
iii. Andriú |
iie. Murphy's Rowan KTK-III |
||
ie. Breandan Lilian |
iei. Gilroy's Blake KTK-III |
|
iee. Lilly Maisie VIR MVA Ch, VVJ-I, YLA1, KTK-III |
||
e. Dyantha's Gigi |
ei. Dyantha's London |
eii. Lorcán |
eie. Lilith |
||
ee. WND Geisha |
eei. Ríoghán |
|
eee. Baycoast Brittany |
Jälkeläiset:
ei toistaiseksi jalostuskäytössä
Kisatulokset:
ERJ-sijoitukset = 0
KRJ-sijoitukset = 0
VVJ-sijoitukset = 0
Hoito-ohjeet:
Varusteväri vaaleansininen, nahkavarusteiden väri ruskea Sileällä ratsastaessa ei suojia, esteille jännesuojat Ratsastuksen jälkeen vuohiskarvat huuhdellaan ja jalat kylmätään Hokkiaikaan talvella putsit jalkoihin Loimitus sään mukaan, saa kasvattaa jonkin verran talvikarvaa |
Ruokinta:
aamu - 1,5 kg heinää, 0,5 l Sweet Mixiä, 0,5l mysliä aamupäivä - 1 kg heinää iltapäivä - 1,5 kg heinää ilta - 1,5 kg heinää, 0,5 l Sweet Mixiä, mitallinen nivelravinnetta yö - 1kg heinää (automaatista) Ratsastuksen jälkeen ämpärillinen Mash-vettä + mitallinen elektrolyyttiä |
Päiväkirja:
27.12.2019 - Tää on ihana - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Moikka, nyt löytyi tällainen ison ponin kokoinen tinker, jonka suvussa on valjakko-, koulu- ja estehevosia. Kuulema todella kilttiluonteinen, on nyt ori mutta saa ruunata jos jättää pakasteita. Tallilla on paljon muitakin tinkereitä myynnissä jos just tää ori ei nappaa", siskoni kertoi puhelimessa.
Hän oli etsimässä 13-vuotiaalle tyttärelleen, Monikalle, monipuolista kilpaponia, jonka kanssa voisi touhuta turvallisesti ja monipuolisesti. Olin luvannut tytön tulevalle ratsulle tallipaikan Fabellasta, ja siitä lähtien he olivat etsineet aktiivisesti poneja aina ulkomailta asti. Moni hyvältä vaikuttanut vaihtoehto oli ollut tarpeeksi kapasiteetikas, mutta liian tulinen luonteeltaan. Osa oli kilttejä, mutta väärän kokoisia, liian nuoria tai vanhoja. Nytkin epäröin vahvasti, olihan kyseessä kuitenkin ori. Sovimme kuitenkin käyvämme katsomassa ja lupauduin itsekin käymään selässä kokeilemassa.
Viikon päästä saavuimme Dyanthaan, ja paikan päällä meitä odotti komea, musta-valkoinen ori, jonka nimeksi paljastui Lego. Hevosella oli pörröttynyt turkki ja pitkät, siistit vuohiskarvat. Yleisilmeeltään se oli erittäin hyvän näköinen katsoessaan meitä lempeillä silmillään tallikäytävässä.
Legon kasvattaja Meea käveli luoksemme ja kätteli jokaista tervehtien. Hän esitteli hevostaan ja kertoi mitä sen kanssa on tehty, mainiten sen olevan sosiaalinen ja erittäin rauhallinen, jonka takia hän uskoikin sen soveltuvan myös alaikäisen ratsuksi. Monika silminnähden rakastui Legoon, harjasi ja laittoi sen kuntoon huolella.
Kentällä eräs tallin ratsuttaja esitti hevosen kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen Monika sai itse kokeilla. Ratsu oli rento ja nöyrä, ja etenkin sen laukka oli laadukasta ja rullaavaa. Pystytimme kentälle 60cm esteen, jota ratsukko hyppäsi vaivatta. Lopuksi hyppäsin itse selkään, kokeilin läpi väistöt ja avotaivutukset sekä hyppäsin esteen kahdeksaankymmeneen senttiin korotettuna pariin otteeseen. Oikeaan oli havaittavissa jäykkyyttä, mutta tykästyin Legoon kovasti ja vitsailin ostavani sen itse jos Monika ei sitä tahtoisi. Näkihän sen jo, että tämä oli jokatapauksessa tytön silmissä täydellinen hevonen.
Ratsastuksen jälkeen Monika hoiti hionneen Legon, antoi sille leipää ja totesi pörröistä hevosta halaten:
"Tää on ihana."
Kävimme ulkona juttelemassa siskoni kanssa ja sovimme varaavamme ostotarkastuksen Legolle. Jos se menisi läpi, ori ruunattaisiin ja se muuttaisi Fabellaan.
28.12.2019 - Lego Suomeen - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Moi! Ostotarkastuksessa ei tullut vastaan mitään erityistä. Taivutuksista kaikista jaloista nollat, röntgenissä ei muuta mainittavaa paitsi aivan lievää muutosta molemmissa takajalkojen vuohisissa. Eläinlääkärin mukaan tarkalla jalkojen kylmäämisellä ja hoidolla Lego voi pysyä täysin kisakunnossa yli parikymppiseksi asti. Miltä kuulostaa?" siskoni kysyi puhelussa.
"Kuulostaa hyvältä. Ja sillä ei myöskään oo aikaisempaa sairastaustaa?"
"Ei kuulema, kerran ainoastaan ontunut ja silloin johtui lopulta kivestä, joka oli päässyt pahasti kengän väliin. Muuta vikaa ei oo ollut. Eläinlääkärin mielestä tosi sympaattinen poni ja rauhallinen oriksi. Ollaan Monikan kanssa sitä mieltä, että kirjotetaan ostosoppari, Lego ruunataan ja huolellisen parantumisen jälkeen se tulee kotiin", siskoni kertoi. Vaikken nähnyt häntä sillä hetkellä, tiesin hänen hymyilevän leveästi. Ei ensiponin ostosta aiheutuvaa onnea voi oikein sanoin kuvailla.
"Monika käy nyt varmaan joka päivä katsomassa heppaansa kunnes se kuljetetaan Fabellaan", siskoni naurahti vielä ennen kuin lopetti puhelun.
27.01.2020 - Ensimmäinen ratsastuskerta Suomessa - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Tähän kiireiseen tallipäivään olin mahduttanut itselleni tunnin ylimääräistä aikaa, jotta pääsisin katsomaan Monikan ja Legon ensimmäistä ratsastusta täällä Suomessa. Kävelin maneesille tasan kello neljältä iltapäivästä, jossa tyttö oli jo kävelyttänyt ruunaansa vartin verran ympäriinsä. Hänen äitinsä, siskoni, oli maneesin katsomossa istumassa, ja kysyi:
"Olisiko sun mahdollista ratsastaa ensin? Ajateltiin ihan turvallisuuden kannalta, ja saisit varmaan ratsastettua Legon paremmaksi Monikalle."
Vastasin iloisen myöntävästi, laitoin kypärän päähäni ja kävelin rauhallisen Legon luokse. Monika siirtyi kulmaan katselemaan kun nousin selkään ja lähdin työstämään Legoa käynnissä.
Ratsu tuntui melko hyvältä alusta alkaen, oikeassa kierroksessa sillä oli enemmän hankaluuksia taipua ja se tuppasi lähinnä puskemaan lapaa ulos ja käänsi päätä sisään sen sijaan että olisi taipunut rehellisesti. Jatkoin taivuttelua kevyessä ravissa tehden väliin pysähdyksiä ja muutaman askeleen käyntisiirtymiä, ja pikkuhiljaa Legon lämmetessä se rentoutui myös oikeaan kierrokseen ja suu alkoi vaahtoamaan. Taputin ruunaa ja kävelin pari kierrosta.
"Oikeaan selvästi jäykempi, suosittelen aloittamaan saman tien säännölliset lihashuollot ammattilaisen toimesta niin vinoudesta ei pääse kasvamaan ongelmaa. Tää on melko simppeli ratsastaa, tasaisella kädellä ja kevyellä mutta aktiivisella pohkeella pääsee pitkälle", kerroin siskontyttärelleni, joka kuunteli tarkkaan ja nyökkäsi.
Otin vielä molempiin suuntiin laukkaa, ensin pidemmässä muodossa reippaasti eteen ja sitten ryhdikkäämmässä työskentelymuodossa harjoituslaukkaa. Tein voltteja ja vastalaukkaa, joissa molemmissa huomasi vielä tasapainon puutetta, ja ehdotin Monikaa työskentelemään tulevaisuudessa juurikin tasapainon kehityksen ja monipuolisen taivuttelun parissa, tavallista suoruuden ja vetreyden parantamista. Tyttö otti jokaisen ohjeeni hyvin vastaan ja pääsi lopuksi itse selkään. Monika ei toki vielä uskaltanut vaatia siltä paljoa, mutta Lego kulki kuitenkin melko nätisti ja teki nöyrästi mitä pyydettiin. Kyllä heistä tulee vielä hieno ratsukko!