Nimi: Dayita Daya, "Iita" Rotu: Marwarinhevonen Syntymäaika, ikä: 30.4.2013 Intia, 10-vuotias Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus, väri: 154cm, tummanruunikonkirjava Rekisterinro: VH14-050-0019 Omistaja: Layda VRL-14488 Ex-omistaja: Sani VRL-10954 Maahantuoja: Dimma, Fiction Painotus: Kenttäatsastus Koulutustaso: CIC2 (HeA, re. 120cm, me. 115cm) |
© Bob Langrish virtuaalihevonen
|
Meriitit: -
Historiaa:
Luonne:
© ??
Jälkeläiset:
s. 07.04.2015 - Narayan von Dows - i. Inderpal Mani
s. 11.08.2014 - Kachina - i. Madhukar
Kilpailutulokset:
KERJ-sijoitukset = 0
Päiväkirja:
30.06.2019 - Iitan tulevaisuus - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
"Mikä tän Iitan kanssa on oikein tavotteissa? Sitä pidetään kisakunnossa muttei kisata ja paapotaan ku jotain kuninkaallista", Miisa - tallin eräs työntekijä - selitti hieman ärtyneeseen sävyyn. Naisella oli kärkkäät mielipiteet, jotka hän toi esille sen kummempia ajattelematta, ja joskus sai minutkin hämmentymään tökeröillä lausahduksillaan. Tällä kertaa hän oli oikeassa, Iitan kanssa ei ollut selkeää päämäärää.
"Hyvä kun otit puheeksi. Ensinnäkin, rakastan joka ikistä tallini hevosta ja Iita niihin mukaanlukeutuen ansaitsee parasta mahdollista kohtelua. Siksi tammaa "paapotaan" ja hemmotellaan. Tavoitteiden suhteen en osaa oikeestaan sanoa mitään, kenttäratsastusjaoksen laatiksiin mä sen toivoisin pääsevän, mutta eessä on vielä pitkä matka että sinne päästään", vastasin. "Sillä vois alkaa kisaamaan, katsellaan sitten myöhemmin jalostusjuttuja myös, tää kun on harvinainen rotu niin olis kiva saada Iitalle pari varsaa lisää."
"No kisaanko mä sillä? Mulla on tällä hetkellä liian monta kisattavaa ja paljon stressiä, en tiiä onko hevosen kannalta parasta että mä ratsutan sitä enää", Miisa vastasi pohtien.
"Jos sulla on fiilis että on liikaa hevosia vastuulla niin siirretään Iita jonkun muun ratsutettavaksi ja kisattavaksi. Mä hoidan asian ja katon toisen ratsastajan Iitalle. Oon vähän myös miettinyt uuden tallityöntekijän palkkaamista kun teillä alkaa olla kädet jo tosi täynnä nykyisten hevosten kanssa. Mutta katsellaan, mä laitan Iitan jonkun muun liikutettavaksi niin jatka sä töitä", totesin ja sanoin heipat Miisalle.
Vaihdoin kahviossa lenkkarit tallikenkiin ja kävelin kiertelemään laitumia. Oli kuuma päivä ja hevoset olivat paenneet takametsään varjoon. Osa vilvoitteli laitumien läpi kulkevasta matalassa, keinotekoisessa purossa.
Pysähdyin erään laitumen kohdalle ja huutelin hevosia portille. Pian näin kahdeksan hevosen lauman ravailevan laiskasti pois metsästä. Kolmella oli ötökkäloimi päällä, ja näistä yksi oli Iita. Astuin sisään aitaukseen rapsuttelemaan hevosia vuorollaan ja jaoin jokaiselle palan kuivaa leipää. Hengailin laitumella puolisen tuntia ja soitin lopuksi tallin uusimmalle työntekijälle Tessalle kysellen tämän hevostilannetta. Tessalle ei uutena ollut vielä kerääntynyt paljoa vastuuta, ja hänelle kilparatsuksi ehdottamani Iita oli myös naisen ensimmäinen säännöllinen ratsutettava, joten hän tietysti hyväksyi tämän ilomielin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Miisa sai harteiltaan hevosen kokoisen vastuun pois ja Tessa sai ensimmäistä kertaa Fabellassa kisahevosen hoidettavakseen.