Jälkeläiset: Ei vielä jälkeläisiä, Meemiltä on yksi pakaste, eli jos sinulta löytyy kiva tamma, niin kysy astutuksesta sähköpostilla ([email protected])
Päiväkirja: 21.2.2017 - Hyppelyä - Kirjoittanut omistaja (Layda) Meemi pärskähti rennosti. Olin kävelemässä hevosella alkukäyntejä maneesissa, tänään pääsisimme hyppimään esteitä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Meemi oli tullut. Aloin lämmittelemään kevyessä ravissa taivuttelemalla hevosta niin ympyröillä kuin suorallakin uralla. Meemi ravasi sopivan reippaasti, ja alkoi pikkuhiljaa lämmetä, jolloin aloitin puomien tulemisen. Olin asetellut lävistäjälle 5 puomia peräkkäin, ne Meemin tulisi ylittää. Ruuna hieman epäröi alkuun, mutta pienestä rohkaisusta ylitti puomit vaivatta. Lämmittelimme hetken puomeja ylittäen, kunnes nostin ne ristikoiksi innarivälillä. Ne tulin jo laukassa, josta Meemi varsamaisesti innostui ja heitti ilopukit. Pääsimme silti myös ristikoiden yli, ja jäimme välikäynneille, jolloin kävin nostamassa ristikot 50cm korkeaksi okseriksi. Välikäyntien jälkeen aloin hyppäämään okseria. Ensimmäiset hypyt olivat hieman liioiteltuja, mutta pikkuhiljaa ne paranivat, ja hetken päästä hyppäsimmekin jo kuin ammattilaiset! Nostin esteen vielä 70cm pystyksi, sen korkeampia emme hyppäisi, onhan Meemi vielä suht' nuori ja minulle vielä vieras hevonen. 70cm este kuitenkin ylittyi monesti kummastakin suunnasta aivan uskomattoman hyvin, uskon että Meemistä voi todella tulla aivan ihastuttava kenttäratsu!
8.2.2017 - Meemin uusi koti - Kirjoittanut omistaja (Layda) Olin innoissani odottanut tämän päivän saapuvan. Meemi oli viimein matkalla Fabellaan, odotin jo malttamattomana että pihaan kaartaisi tallityöntekijän auto, ja saisin taluttaa ruunan ulos trailerista. 10 minuuttia odotettuani saapui pihaan vaaleanharmaa auto, jonka perässä kulki valkoinen traileri. Heti kun auto pysähtyi, kävelin trailerin luukulle ja avasin sen varovasti. Sisältä pääsi kimakka hirnahdus, ja ulos tepasteli mustanvoikko, nuori hevonen, jota tosin aluksi luulin jo mustaksi, mutta testien mukaan ruuna on todistettavasti väriltään mustanvoikko. Ihastelin kiiltävää Meemiä hetken, kunnes lähdin taluttelemaan sitä ympäri tallipihaa. Meemi oli hieman hermostunut parin tunnin ajomatkan jälkeen, ja matkaväsymys paistoi sen silmistä. Taluttelin ruunaa hetken lumisilla tarhoilla, kunnes vein sen sisälle. Karsinassa tarkastin Meemin varmuuden vuoksi, mutten löytänyt sen kummempia ruhjeita, ainoastaan leukaan ruuna oli saanut pienen naarmun, mutta sekin taisi olla vanha. Hain vielä tallihuoneesta Meemille kuivan ruisleivän sekä pienen kasan heinää, joita herra alkuun hieman epäili, mutta kävi hetken päästä innoissaan ruuan kimppuun. Soitin vielä Meemin kasvattajalle - Veeralle - että hevonen on päässyt turvallisesti uuteen kotiinsa ja aloittaisimme mahdollisimman nopeasti ruunan kanssa normaalin arjen!
03.12.2016 - Meemi syntyi & 45. oma kasvatti! - Kirjoittanut Veera Ruusula Lunta sateli hiljalleen tummunevalta taivaalta kävellessäni kohti tarhoja. Oli aika hakea kantavia ja varsallisia tammoja sisälle. Lettu olisi saamassa tämän vuoden viimeisen kasvattivarsani, joka tulisi olemaan samalla 45 järjestyksessä. Lettu oli ollut tavallista sulkeutuneempi toisen varsanodotusaikansa vuoksi, joten ei yhtään yllättänyt ettei tammaa näkynyt muiden hevosten tapaan tarhanportilla vastassa. Lähdin viemään järjestyksessä tammoja sisälle yltyvässä lumisateessa. Viimeiseksi tarhasta oli haettavissa Lettu ja vanha Wilma tamma. Kumpaakaan tammaa ei näkynyt missään. Huhuilin hetken aikaa portilla ja kummastelin, kun Wilma ei antanut mitään merkkejä itsestään. Eihän siinä auttanut kuin lähteä tarpomaan lumisen tarhanpoikki. Suuntasin kulkuni suoraan tarhan perällä olevalle katokselle, jossa oletin tammojen olevan. Onneksi maassa oli jo kunnon kerros valkoista lunta, joten näin mihin astuin, vaikka pihavalot loistivatkin kaukana selkäni takana. Pitäisi asentaa ensi keväänä, kyllä kaikkien tarhojen läheisyyteenkin valaisimet, niin olisi mukavempi hakea hevosia sisälle talliin pimeän aikaan. Tarhakatoksessa minua odottikin sitten suuri yllätys. Kahden hevosen sijaan siellä olikin kolme. Lettu oli päättänyt varsoa toisen varsansa hieman etuajassa. Vanha ja viisas Wilma oli mennyt lämmittämään vastasyntynyttä. Hämärässä varsan syliin saaminen olikin hieman haastavaa. Lettu ei tietenkään tehnyt tehtävääni helpommaksi tullessaan tökkimään minua ja varsaa. Pienokainen tuntui vielä lämpimältä, joten varsomisesta ei kauan ollut aikaa. Onneksi ulkona ei ollut kovinmonta pakkasastetta ja tarhakatoksessa oli kunnon olkikerros lattian lämmikkeenä. Saatuani hyvän otteen varsasta, nostin se varovaisesti ylös. Wilma ja Lettu seurasivat tiivisti kannoillani. Lettu myös hieman komensi Wilmaa, joka kumminkin aina palasi takaisin lähettyville. Selvisimme portista ulos ja tallioville. Varsa alkoi tuntumaan sylissäni hieman painavalta, joten olin tyytyväinen kun pääsin laskemaan sen karsinaan. Wilma käytti tilaisuutta hyväksi ja kävi hieman syömässä niille varattuja omenia talliovien edustalla. Lettu sen sijaan tuli perässäni karsinaan ja lähti hoitaamaan varsaansa äidillisesti. Autoin mustan varsan kuivaamisessa ja lähdin tämän jälkeen etsimään varsalle lämmintä loimea päälle. Onneksi olin tähän varautunut ja loimi löytyi helposti hyllyltä. Varsa osoittautui oriksi, jolla oli pieni tähti päässä ja jaloissa sillä komeili kolme sukkaa. Nyt harmaankeltainen karvapeite tulisi todennäköisesti muuttumaan muotoon mustanvoikko. Varsa ei ollut ottanut kylmässä ulkoilmassa syntymistä missään, vaan lähti muiden varsojen tapaan koittamaan hetimmiten pystyyn nousemista. Terhakkaan oloinen varsa, jonka ensimmäisiä haparoivia askelia oli oikein ilo seurata. Wilmakin tuli ihmettelemään uuden varsan menoa karsinan ovelle, josta kävin sen lopulta karsinaan viemässä. Omenakori oli saanut inventaariotyhjennyksen, mutta sen antakoon anteeksi tammalle. Tarkkailtuani Letun ja ori-varsan menoa ja varmistuttuani että kaksikolla oli kaikki hyvin, lähdin hakemaan loppuja hevosia sisälle talliin, jotka jo varmaan ihmettelivät missä viivyin. Komea orivarsa sai nimeksi Blue Moment. Isän Isän ja emän väri-teeman mukaisesti tuli tuo alkuosa ja isä-orin blue-teema on myös periytynyt tämän emän Lilan ori-varsoilla. Sininen hetki, on myös talvella ihanan näköinen hetki, jota on ihana päästä ikuistamaan kameralle, jota tämäkin pikkuhurmuri tulee olemaan. Lempinimi Meemi on bongattu netin keskustelupalstalta, sillä se kuulosti mielestäni kivalta.
11.11.2016 - Irlanninhuntervarsan alkutaival - Kirjoittanut Veera Ruusula Pohdin pitkään kuka tulisi olemaan Letun toisen varsan isä, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin omaan suomenpuoliveri oriin Lumoon. Orilla oli erittäin miellyttävä ratsastaa ja Lumolle olisi korkea aika saada jo ensimmäinen jälkeläinen maailmalle, kun yleisellä tarjonnalla ei ole ollut orille kysyntää. Toivoisin myös orin periyttävän tulevalle varsalle hieman rauhallisuutta esteillä, kun Lettu oli toisinaan hieman hätäinen ja kärsimätön hypyissänsä. Kummatkin hevoset omasivat erittäin terävän ponnistuksen, joten varsasta voisi unelmoida korkeiden esteiden ylittäjää. Lumo oli astutustilanteessa yli-innokas, mutta hoiti onneksi hommansa asiallisesti. Lettu otti asian onneksi rauhallisesti, vaikka muuten tamma neitokainen osa olla välillä aika temperamenttinenkin, onhan siinä aika paljon täysiverisenverta, joka tunnetusti on hieman herkkähipiäisempää porukkaa. Nyt vain sitten jännittämään millaisen estetykin tulen tuosta ihastuttavasta yhdistelmästä saamaan. Isän upea väritys olisi ihana saada sekä orin upeat merkit päästä ja jaloista. Lettu oli ensimmäiselle varsallensa periyttänyt kimon värityksensä, joten katsotaan tuleeko toisestakin varsasta myös valkoinen lopulta. Lettuhan kantaa EE-alleenia, joten sen kaikki varsat tulevat olemaan musta jouhisia.