Nimi: Battle in a Bottle RR, "Pottu" Rotu: Suomalainen puoliverinen Syntynyt: 22.4.2016, 10-vuotias Sukupuoli: Ruuna Säkäkorkeus, väri: 166cm, ruunikonkimo Rekisterinro: VH19-031-0046 Omistaja: Layda VRL-14488, Virtuaalitalli Fabella Kasvattaja: Oresama, Yorca Entinen omistaja: Knipse (VRL-14657) Painotus: Yleispainotus Koulutustaso: Vaativa B, re. 140 cm, CIC3 |
© Bob Langrish virtuaalihevonen
|
Pottua ostaessani luulin tietäväni, mitä olin tekemässä. Tiesin, että se on haastava hevonen - mutta niin nuo orit tuppaavat välillä olemaan. Sen kerrottiin olevan vihamielinen ja vaarallinen, mutta kuvaus herätti minussa pelon sijaan lähinnä sääliä. Se on luultavasti vain kipeä, ajattelin. Kyllä minä sen kuntoon saisin.
Tässä kasvattajan kirjoittamaa pätkää Potusta:
"Varoitus! Pottu sekä puree että potkii, ja ihan varoittamatta. Tällä hetkellä se ei sovi oikein kenenkään käsiteltäväksi, kaikkein vähiten omistajansa. Se oli nuorena ihan mukava hevonen, mutta sen ego paisui murrosiässä niin hirveisiin mittasuhteisiin, että siitä tuli täysin epäkelpo hevonen. Sen päivittäinen perushoito on yhtä tuskaa, ja se on vihamielinen helpompiakin toimenpiteitä ja niiden suorittajia kohtaan."
Sittemmin se oli myyty Päikesaareen, ja oli edistynyt jonkin verran siinä lyhyessä ajassa, jonka tallilla vietti. Arkirutiinit alkoivat hoitua, mutta yhä se saattoi saada kohtauksen äkkiarvaamatta. Ette uskokaan kuinka kauan sitä lastattiin, että saisin sen edes kotiin. Siihen ei pelkkä puolituntinen riittänyt, ei parikaan tuntia. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan, ja niin minulle kuin hevosellekin uuvuttavan päivän jälkeen saavuimme yöllä takaisin Fabellaan ja hevonen suljettiin karsinaan. Tästä lähtisi vuosien mittainen koulutusjakso.
Tosiaan, Pottu on hankala hevonen. Sen kanssa on tehty huimasti töitä ja sillä olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta toistaiseksi ori on vielä hyvin vaikea käsitellä. Pottu stressaa helposti ja käyttää pako- ja puolustuskeinonaan väkivaltaa. Sen kanssa tehdessä saa olla lehmänhermot ja älyttömän rauhalliset eleet. Ori lukee ihmistä uskomattoman tarkasti ja analysoi jatkuvalla syötöllä tämän tekemisiä. Yksikin väärä liike suistaa sen raiteiltaan.
On sillä myös hyvät hetkensä. Se osaa käyttäytyä nykyään sen verran, että rutiininomaisimmat hommat hoituvat. Esimerkiksi tarhaan tai talliin taluttaminen on nykyään ihan okei, samoin lyhyet harjaustuokiot. Ratsastusta sen kanssa ei uskalla vielä edes harkita.
Suku: 1-polvinen
i. Jackass in a Bottle |
ii. Jackass In Space |
iii. Jackass |
iie. Space Surfer |
||
ie. Hot Chocolate |
iei. Hot Coffee |
|
iee. Eros |
||
e. Silent Battle |
ei. Horace Horsecollar |
eii. Heartbreaker |
eie. Trax |
||
ee. Morning Heart |
eei. Thunderheart |
|
eee. Skyla |
Sukuselvitys
169 cm korkea Jackass In Space (ii) sai nimensä värityksensä ja käytöksensä perusteella. Ori on kokonaan musta ja päässään sillä on tähti. Luonteeltaan "Jakke" on tosi raisu ja rohkea, mikä tekikin siitä aikoinaan kelpo esteratsun. Tämä Kuusamossa syntynyt ja sieltä Eurooppaa pitkin kisoissa kierrellyt ori menestyi hyvin 140-senttisillä esteradoilla. Muita meriittejä ovat kantakirjaus kakkospalkinnolla sekä jälkeläislaatuarvostelupalkinto, jonka Jakke sai kolmen hienon orivarsansa perusteella.
Jackass (iii) oli musta 170cm korkea ori, joka näytti unelmien hevoselta liitäessään 160-senttisillä esteradoilla. Ori oli varsinainen mediapersoona ja siitä luotiin positiivinen kuva lehdistössä sen aktiivisen uran aikana. Tammanomistajat kiinnostuivatkin orista kautta Pohjoismaiden. Vasta hevosen kuoltua sen hoitajat paljastivat sen olleen aikamoinen ihmissyöjä.
Space Surfer (iie) oli kimo kenttäsukuinen tamma, joka sai viisi varsaa. Tämä kiltti ja komearakenteinen 167 cm korkea ratsu kilpaili itse hyvin säästeliäästi kenttäratsastuksessa muutaman kauden ajan. Space Surfer menehtyi 27-vuotiaana vanhuuteen.
Hot Chockolate (ie) oli ruunikonkimo kilparatsu. Se oli niin etevä kenttä- ja esteratsu, että voitti samantasoiset oritkin tuosta vain. Tästä lahjakkaasta 165 cm korkeasta miellyttämishaluisesta ratsusta toivottiin tottakai paljon varsoja, kun se lopetti kilpailemisen. Urheilu oli kuitenkin saanut tamman kohdun surkastumaan, eikä se meinannut tulla millään kantavaksi. Tamma myös kuoli kohdun repeämiseen synnyttäessään ensimmäistä varsaansa.
168 cm korkea Hot Coffee (iei) oli ruunikko, jossa on jonkin verran täysiveriverta, mikä näkyi paitsi sen sirossa rakenteessa, myös tulisessa luonteessa. "Hottis" oli kuitenkin erinomainen kolmea lajia killpaileva ratsu. Se menestyi hienosti Suomessa ja astui runsaasti tammoja. 12-vuotiaana Hottis myytiin Saksaan kilpailemaan.
Kimo tamma Eros (iee) oli hyväkäytöksinen ja kaunis 162 -senttinen yleispainotteinen ratsu. Se kilpaili säästeliäästi mutta menestyksekkäästi koulua, esteitä ja kenttää. Kaksi varsaakin Eros sai, ja molemmista tuli emänsä tavoin kilparatsuja. Eros päätettiin lopettaa 20-vuotiaana, kun sitä alkoi vaivata niveltulehdus, jota ei saatu millään kuriin.
167 cm korkea Horace Horsecollar (ei) on GP-tasoinen mustanruunikko kouluratsu. Se on voittanut ja sijoittunut useita kertoja niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin radoilla. Myös arvokisavoittoja orilla on. Tämä luonteikas veijari asuu nykyään Saksassa siitosorina ja sillä on toistasataa varsaa, vaikka se on vielä nuori.
Heartbreaker (eii) on musta 170cm korkea lempeä, kaunisliikkeinen jättiläisori. Se on paitsi korkea, myös jykevä, ja silti se onnistuu tanssimaan katsojat pyörryksiin kouluradoilla. Heartbreaker on hyvän orilinjan vesa, ja kuten kaikki tiedossa olevat isäorinsa, sekin kilpailee GP-tasolla kouluratsastuksessa. Myös siitosorina tämä hevonen toimii
165 cm korkea Trax-tamma (eie) on kaunis, viehkeä, suurimerkkinen ruunikko. Se on käynyt näyttelyissä ja match showssa voittamassa oikeastaan kaiken mahdollisen ennen kuin siitä tuli siitostamma nuorella iällä. Nykyään Trax itse on jo eläkkeellä, mutta sen luovuttamista sukusoluista muut tammat synnyttävät sen puolesta yhä varsoja. Traxia pidetään paitsi kauniina ja hyvänä periyttäjänä, myös kovin kilttinä tammana.
162 cm korkea ruunikko Morning Heart (ee) on jonkin verran kouluratsastuksessa kilpaillut siitostamma. Sillä on vähäisesti kisoja takanaan, mutta sijoitusprosentti sillä on komeat sata. Luonteeltaan Morning Heart on menevä mutta kiltti hevonen.
Kuuluisa Thunderheart (eei) tuskin kaipaisi oikeasti esittelyjä monine palkintoineen, onhan se Virtuaalihevoshullun julisteistakin tuttu musta komea ori. Tämä näyttävä, tulinen ilmestys on kilpaillut upeasti menestyen koulukisoissa jo vuosia, eikä loppua näy. 166 cm korkea Thunderheart on myös suosittu siitosori.
157 cm korkea ruunikko Skyla (eee) on kiltti tamma, joka on elänyt melko vaatimattoman elämän. Vaikka sen suku on hieno, sitä pidettiin jotenkin epäonnistuneena tammana varsasta asti, joten se myytiin halvalla Pohjanmaalle harrasteratsuksi. Skyla oli kuitenkin taitava ja oppivainen ratsu, pienikokoinen vain ja huonolla valmennuksella. Se oli jo kymmenenvuotias kun sen kapasiteetti huomioitiin ja se ostettiin siitostammaksi. Vain kaksi varsaa ehti vanha Skyla saamaan, mutta onneksi sen sukulinja sentään jatkui.
© Oresama
Jackass (iii) oli musta 170cm korkea ori, joka näytti unelmien hevoselta liitäessään 160-senttisillä esteradoilla. Ori oli varsinainen mediapersoona ja siitä luotiin positiivinen kuva lehdistössä sen aktiivisen uran aikana. Tammanomistajat kiinnostuivatkin orista kautta Pohjoismaiden. Vasta hevosen kuoltua sen hoitajat paljastivat sen olleen aikamoinen ihmissyöjä.
Space Surfer (iie) oli kimo kenttäsukuinen tamma, joka sai viisi varsaa. Tämä kiltti ja komearakenteinen 167 cm korkea ratsu kilpaili itse hyvin säästeliäästi kenttäratsastuksessa muutaman kauden ajan. Space Surfer menehtyi 27-vuotiaana vanhuuteen.
Hot Chockolate (ie) oli ruunikonkimo kilparatsu. Se oli niin etevä kenttä- ja esteratsu, että voitti samantasoiset oritkin tuosta vain. Tästä lahjakkaasta 165 cm korkeasta miellyttämishaluisesta ratsusta toivottiin tottakai paljon varsoja, kun se lopetti kilpailemisen. Urheilu oli kuitenkin saanut tamman kohdun surkastumaan, eikä se meinannut tulla millään kantavaksi. Tamma myös kuoli kohdun repeämiseen synnyttäessään ensimmäistä varsaansa.
168 cm korkea Hot Coffee (iei) oli ruunikko, jossa on jonkin verran täysiveriverta, mikä näkyi paitsi sen sirossa rakenteessa, myös tulisessa luonteessa. "Hottis" oli kuitenkin erinomainen kolmea lajia killpaileva ratsu. Se menestyi hienosti Suomessa ja astui runsaasti tammoja. 12-vuotiaana Hottis myytiin Saksaan kilpailemaan.
Kimo tamma Eros (iee) oli hyväkäytöksinen ja kaunis 162 -senttinen yleispainotteinen ratsu. Se kilpaili säästeliäästi mutta menestyksekkäästi koulua, esteitä ja kenttää. Kaksi varsaakin Eros sai, ja molemmista tuli emänsä tavoin kilparatsuja. Eros päätettiin lopettaa 20-vuotiaana, kun sitä alkoi vaivata niveltulehdus, jota ei saatu millään kuriin.
167 cm korkea Horace Horsecollar (ei) on GP-tasoinen mustanruunikko kouluratsu. Se on voittanut ja sijoittunut useita kertoja niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin radoilla. Myös arvokisavoittoja orilla on. Tämä luonteikas veijari asuu nykyään Saksassa siitosorina ja sillä on toistasataa varsaa, vaikka se on vielä nuori.
Heartbreaker (eii) on musta 170cm korkea lempeä, kaunisliikkeinen jättiläisori. Se on paitsi korkea, myös jykevä, ja silti se onnistuu tanssimaan katsojat pyörryksiin kouluradoilla. Heartbreaker on hyvän orilinjan vesa, ja kuten kaikki tiedossa olevat isäorinsa, sekin kilpailee GP-tasolla kouluratsastuksessa. Myös siitosorina tämä hevonen toimii
165 cm korkea Trax-tamma (eie) on kaunis, viehkeä, suurimerkkinen ruunikko. Se on käynyt näyttelyissä ja match showssa voittamassa oikeastaan kaiken mahdollisen ennen kuin siitä tuli siitostamma nuorella iällä. Nykyään Trax itse on jo eläkkeellä, mutta sen luovuttamista sukusoluista muut tammat synnyttävät sen puolesta yhä varsoja. Traxia pidetään paitsi kauniina ja hyvänä periyttäjänä, myös kovin kilttinä tammana.
162 cm korkea ruunikko Morning Heart (ee) on jonkin verran kouluratsastuksessa kilpaillut siitostamma. Sillä on vähäisesti kisoja takanaan, mutta sijoitusprosentti sillä on komeat sata. Luonteeltaan Morning Heart on menevä mutta kiltti hevonen.
Kuuluisa Thunderheart (eei) tuskin kaipaisi oikeasti esittelyjä monine palkintoineen, onhan se Virtuaalihevoshullun julisteistakin tuttu musta komea ori. Tämä näyttävä, tulinen ilmestys on kilpaillut upeasti menestyen koulukisoissa jo vuosia, eikä loppua näy. 166 cm korkea Thunderheart on myös suosittu siitosori.
157 cm korkea ruunikko Skyla (eee) on kiltti tamma, joka on elänyt melko vaatimattoman elämän. Vaikka sen suku on hieno, sitä pidettiin jotenkin epäonnistuneena tammana varsasta asti, joten se myytiin halvalla Pohjanmaalle harrasteratsuksi. Skyla oli kuitenkin taitava ja oppivainen ratsu, pienikokoinen vain ja huonolla valmennuksella. Se oli jo kymmenenvuotias kun sen kapasiteetti huomioitiin ja se ostettiin siitostammaksi. Vain kaksi varsaa ehti vanha Skyla saamaan, mutta onneksi sen sukulinja sentään jatkui.
© Oresama
Jälkeläiset:
ei toistaiseksi jalostuskäytössä, yksi pakaste
Kisatulokset: ERJ-sijoitukset = 22 22.01.-18 Colosseum ERJ/140cm 1/36 13.02.-18 Delmenhorst ERJ/140cm 1/24 18.02.-18 Delmenhorst ERJ/140cm 3/24 20.02.-18 Delmenhorst ERJ/140cm 3/24 15.03.-18 Priton ERJ/140cm 4/23 16.03.-18 Priton ERJ/140cm 1/23 16.03.-18 Priton ERJ/140cm 1/23 18.03.-18 Priton ERJ/140cm 4/23 04.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 2/30 05.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 2/30 05.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 1/13 07.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 3/13 07.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 3/30 08.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 2/30 08.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 1/13 09.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 3/30 09.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 3/13 10.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 3/13 10.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 5/30 15.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 2/13 17.04.-18 Raatteen ERJ/140cm 1/30 18.04.-18 Colosseum ERJ/140cm 2/13 KRJ-sijoitukset = 21 03.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 5/30 05.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 3/30 07.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 1/30 17.09.-17 Hengenvaara KRJ/HeB 8/100 21.09.-17 Hengenvaara KRJ/HeB 7/100 24.09.-17 Hengenvaara KRJ/HeB 9/100 01.10.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 4/40 01.10.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 3/40 06.10.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 1/40 08.10.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 5/40 13.10.-17 Ketola KRJ/HeA 2/30 18.10.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 2/40 18.10.-17 Ketola KRJ/HeA 1/30 19.10.-17 Ketola KRJ/HeA 3/30 19.10.-17 Ketola KRJ/HeA 4/30 21.10.-17 Teilikorpi KRJ/VaB 2/40 23.10.-17 Teilikorpi KRJ/VaB 5/40 26.10.-17 Teilikorpi KRJ/VaB 5/40 29.10.-17 Teilikorpi KRJ/VaB 3/40 08.11.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 2/40 09.11.-17 Teilikorpi KRJ/HeA 6/40 |
KERJ-sijoitukset = 18 03.10.-17 Silverlode KERJ/CIC3 4/30 10.10.-17 Puzzle Rebellion KERJ/CIC3 5/30 13.10.-17 Puzzle Rebellion KERJ/CIC3 5/30 14.10.-17 Puzzle Rebellion KERJ/CIC3 4/30 15.10.-17 Puzzle Rebellion KERJ/CIC3 2/30 17.10.-17 Silverlode KERJ/CIC3 4/30 18.10.-17 Puzzle Rebellion KERJ/CIC3 1/30 19.10.-17 Silverlode KERJ/CIC3 3/30 24.10.-17 Silverlode KERJ/CIC3 5/30 30.11.-17 Turmeltaja KERJ/CIC3, KERJ-Cup 1/49 14.02.-18 Brotherhood KERJ/CIC3 1/21 15.02.-18 Brotherhood KERJ/CIC3 2/21 17.02.-18 Brotherhood KERJ/CIC3 3/21 01.04.-18 Colosseum KERJ/CIC3 4/22 03.04.-18 Vuorna KERJ/CIC3 4/30 14.04.-18 Colosseum KERJ/CIC3 4/22 17.04.-18 Colosseum KERJ/CIC3 4/22 20.04.-18 Colosseum KERJ/CIC3 1/22 Villit sijoitukset = 1 11.11.-18 - Soligt, Helppo C 3/14 |
Päiväkirja:
Kesäkuu 2018 - Kirjoittanut kasvattaja (Oresama)
Ei tästä mitään tulisi. Yorcan arki alkoi olla jo tuskallisen vaikeaa Potun vuoksi. Se oli aiheuttanut työntekijöille jo kaksi niin vakavaa loukkaantumista, että niistä oli seurannut melkein puolen vuoden sairauslomat kummallekin. Minun kanssani se otti yhteen nykyään päivittäin, koska kukaan ei halunnut enää käsitellä sitä. Enkä halunnut minäkään. Olin ollut liian lepsu sen kanssa sen saavuttaessa murrosiän, ja tässä oli tulos: hevonen, jota en hallinnut. Olin aina ajatellut, että kyllä se siitä. Potulla oli jo kisanäyttöjä, ja aika arvokas suku. Jos saisin sen jonnekin koulutukseen, se oppisi tavoille, eikä olisi enää vaarallinen. Nyt kuitenkaan en enää haaveillut siitä, kun naputin mustekynällä Potun rekisteritodistuksen muovisuojaa tallin toimistossa ja valitsin jo tutuksi käynyttä Alegren numeroa. En keksinyt enää muutakaan.
Puhelun jälkeen oloni oli haikea, mutta helpottunut. Alegre olisi Pottu-paran viimeinen mahdollisuus säilyä hengissä. Vain heillä olisi asiantuntemusta valita sille sellainen emäntä tai isäntä, joka pärjäisi sen kanssa - tai pahimmassa tapauksessa heillä olisi tarpeeksi luja tahto myös päättää, ettei Pottua olisi turvallista enää sijoittaa eteenpäin.
Auto tuli seuraavana aamuna. Suojitin Potun, joka yritti potkaista, ja vaihdoin sen kuluneen riimun ihan uuteen nahkariimuun, johon oli kaiverrettu sen nimi. Se oli ollut kallis, mutta olihan Pottu sentään prinssi, vaikkakin hyvin vaarallinen prinssi. Se ansaitsi jotain kaunista, jotta sen tuleva omistaja ymmärtäisi, että olin rakastanut sitä, enkä ollut tehnyt siitä tahallani tällaista.
En halunnut taluttaa Pottua itse traileriin, vaan kaksi Alegren lähettämää miestä sai taistella sen kanssa. Varoitin, että hevonen sekä puree että potkii, ja pahimmassa tapauksessa myös litistää uhrinsa seinään. Miehet kuitenkin pärjäsivät sen kanssa loistavasti - paremmin kuin minä. Silloin ajattelin, että kyllä Pottu pärjää, kunhan löytää oman ihmisensä, joka on valmis antamaan sille enemmän.
03.12.2018 - Hirviöhevosen pelastus - Kirjoittanut entinen omistaja (Knipse VRL-14657)
Vasta olimme Lahtisten tilan kohdalle ehtineet, kun jo avasin suuni kauheaan panikointiin:
"Mitä jos en pärjää sen kanssa? Tai jos se vahingoittaa tilan muita eläimiä? Entä jos se karkaa moottoritielle? Tai vahingoittaa muuten itseään?" Vatsassani velloi pelko uudesta ostoksestani, mutten voinut olla pelastamatta niin upeaa otusta kuin Pottu. Ori oli ollut jo liukuhihnalla menossa Alegresta suoraan makkaratehtaalle, kun olin päättänyt sen pelastaa. Havahduin Mikaelin stopatessa mottoritien ja hiekkatien risteykseen, jonka jälkeen tuo laski kätensä hellästi reidelleni.
"Venla, kyllä me voidaan vielä kääntyä takaisin. Ei me kaikkia hevosia voida pelastaa ja ehkä Pottu on tällä kertaa sellainen tapaus", Mikael lausui hiljaa katsoen lohduttavasti syvälle silmiini. Pottu oli kammottanut Mikaelia jo silloin, kun aloin siitä miehelleni hössöttämään ja tiesin varsin hyvin, että mies olisi vain iloinen jos Pottu päätyisi makkaratehtaalle. Purin varovasti alahuultani ja annoin hetken ajatusteni vaeltaa Mikaelin odottaessa kärsivällisesti.
"Haetaan Pottu kotiin", lausuin päättäväisenä ja käänsin katseeni kuskiini. Olin näkevinäni pettymyksen pilkahduksen Mikaelin silmänurkassa, mutta mies nyökkäsi tomerasti, katsoi sopivan välin loputtomasta autoletkasta ja painoi kaasua. Tiesin, että edessä olisi pitkä ajomatka, joten kaivoin jo tylsyyteen varautuneena aikaa nähneen Samsungin puhelimeni taskustani ja avasin Potun myynti-ilmoituksen jo varmaan sadannen kerran tänään.
"Varoitus! Pottu sekä puree että potkii, ja ihan varoittamatta. Tällä hetkellä se ei sovi oikein kenenkään käsiteltäväksi, kaikkein vähiten omistajansa. Se oli nuorena ihan mukava hevonen, mutta sen ego paisui murrosiässä niin hirveisiin mittasuhteisiin, että siitä tuli täysin epäkelpo hevonen. Sen päivittäinen perushoito on yhtä tuskaa, ja se on vihamielinen helpompiakin toimenpiteitä ja niiden suorittajia kohtaan.
Potun kilpanäytöt ovat ajalta ennen sen sekoamista. Se on ollut taitava kilpahevonen lajiin kuin lajiin, mutta kun siitä tuli vaarallinen, alkoi sen lihaksisto sulaa pois liikunnan puuttumisen vuoksi. Potulla ei ole ratsastettu kertaakaan sitten huhtikuun 2018. Se tarvitsee ihan hirvittävästi työtä, jotta siitä saisi taas ratsun.
Pottu lähti Yorcasta, koska sen kanssa ei enää pärjätty. Nyt se tarvitsee oman ihmisen, jolla on paljon aikaa, voimia ja tahtoa työskennellä sen eteen, että orista tulisi taas kelpo hevonen. Olisitko sinä Potun elämän ensimmäinen luottoihminen?" Ei sinäänsä kovin houkutteleva myynti-ilmoitus, mutta tällaisiahan me eläinhullut olimme; teimme kaikkemme antaaksemme uuden mahdollisuuden eläimille. Luin myynti-ilmoituksen uudestaan ja uudestaan, ja joka kerta se riipaisi sydäntäni yhtä paljon kuin edellisellä kerralla. En voinut uskoa, että olin hakemassa rauhalliseen pikku talliini raivohullua suomalaista puoliveristä.
Rakas hirviöpäiväkirja... - Kirjoittanut entinen omistaja (Knipse VRL-14657)
Sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin, kun näin kimon oriin odottavan minua boksissaan. Sen silmät paloivat äkäisinä ja odotin vain sitä, että tuo olisi rynnännyt ylitseni läpi karsinan oven. Pohdin sitä, että jos TUON saisimme edes traileriin asti ja luukun perässä kiinni, niin ansaitsisin illalla kyllä lasin punaviiniä ja kunnon löylyt. Niinhän siinä kamppailtiin lähemmäs 45 minuuttia, mutta lopulta saimme potkivan ja purevan hirviön suljettua trailerin hämäryyteen. Keskustelin vielä viimehetken keskusteluni Alegren yhden omistajan kanssa pälyillen koko ajan trailerin suuntaan ja laskeskellen sitä, kuinka paljon mahtaisi uusi traileri maksaa. Tuonti- ja välityspalvelun osaomistaja toivotti minulle rutkasti onnea orin kanssa ja hyvästelimme hieman jännittyneissä tunnelmissa. Kävelin trailerin ohi autolle, kuunnellen äänekästä pauketta ja livahdin mahdollisimman pian autoon saadakseni hetken ajatella. Näin Mikaelinkin ilmeestä, että tuon teki mieli sanoa minulle muutama valittu sana, sillä tuo oli vain juuri ja juuri väistänyt kimon paholaisen purukaluston, mutta mies tyytyi olemaan hiljaa. Olin ennen Alegreen saapumista suunnitellut, että päästäisin orin maneesiin irrottelemaan pitkän matkan jälkeen, mutta en enää tiennytkään, että uskalsinko päästää Pottua maneesiin. Äänekäs pauke säesti moottorin tasaista kehräystä maisemien vilahdellessa ohi. Oliko Pottu sittenkin aivan toivoton tapaus? Rukoilin itsekseni, että keksisin miten taltuttaa orin pirumaisuus ja äkkiä. Koko auto tuntui heiluvan puolelta toiselle laivan lailla Potun riehuessa trailerissa.
"Pysy kaukana Pekka", ärähdin ehkä hieman turhankin äkäisenä kiertäessäni trailerin taakse ja huomatessani isäni astelevan uteliaana lähemmäs. Isäni ei tuntunut uskovan ensimmäistä lausettani, joten jatkoin:
"Nyt mene kauemmas tai saat kaviosta ja hampaista." Tässä vaiheessa isäni vastahakoisesti suostui menemään kauemmas, jonka jälkeen uskalsin vasta availla trailerin luukun lukkoja. Olimme parkkeeranneet aivan maneesin edustalle, jotta voisimme käytännössä vain päästää Potun maneesiin riehumaan. Hengitykseni hädin tuskin liikkui tarttuessani viimeiseen lukkoon. *Naps* Ulos jyräsi raivokas Pottu, Mikael surkeana riimunnarussa roikkuen. Maneesin avonaisista ovista sisään, Pottu irti ja ovet kiinni. Jäin aidan toiselle puolelle katsomaan kuinka ori laukkasi kauniin liidokkain askelin ympäri maneesia pukitellen ja heitellen itseään kuin räsynukkea.
"Sehän on pippurinen polle", isäni lausahti huvittuneena. Ukko ei selvästikkään tajunnut kuinka vaarallinen otus silmiemme edessä riehui, enkä tainnut varmaan ihan minäkään tajuta.
Pottu oli sijoitettu tallin perimmäiseen nurkaan, kauas kaikista muista hevosista ja ennen kaikkea ihmisistä. Sieltä se oli viimepäivät pälyillyt tallin menoa, kuin sotasuunnitelmaa punoen. Olin yrittänyt orin tarhaan viedä höyryjä päästelemään, mutta en ollut päässyt kimon kanssa karsinan oviaukkoa pidemmälle. Nyt päätin tarttua härkää sarvista, eli Pottua korvista ja viedä sen jälleen maneesin. Vaivoin sain hirviölle edes riimua päähän ja siinä rytäkässä tuli menetettyä myös pala oikean käden hupparin hihaa. Matka maneesiin ei sujunut ainakaan rauhallisesti. Pottu nousi kolmesti takajaloilleen huitoen ilmaa pelottavan suurilla etukavioillaan ja vaikutti aivan siltä, ettei ori osannut kävellä ollenkaan normaalisti, sillä jokatoisella askeleella peräpää lensi, mutta kuin ihmeen kaupalla sain orin maneesiin asti. Päästin aivan ensimmäisenä kimon jälleen vapaaksi, kuten muutama päivä sitten orin saapuessa Päikesaareen. Riehakkaana Pottu esitteli minulle kaikenmaailman tempppunsa ja ehdin jo tovin jälkeen pohtia, että väsyikö puoliverinen lainkaan. Yllättävän pitkään Pottu jaksoi, kun mietti siltä kantilta, että tuo oli käyttänyt hyvin paljon energiaa viimepäivinä tallissa elämöintiin. Kun orilta alkoi silminnähden puhti loppua, kävelin varovasti lähemmäs aikeinani saada kimo liinaan kiinni. Elin jossain hyvin utuisessa haavemaailmassa kuvitellessani, että olisin saanut Potun helposti kiinni. Aina lähestyessäni lähti ori juoksemaan joko karkuun tai päin, yleensä päin. Juoksin todennäköisesti vähintään maratoonin, mutta lopulta sekin palkittiin, kun sain kimon riimuun napsautettua pitkän valkoisen liinan. Ajattelin, että loppu sujuisi helposti, mutte ehei, tästä se vasta alkoi. Ori sinkoili suunnasta toiseen ja riuhtoi päätään minkä mennessään kerkesi. Otus sinkoili suunnasta toiseen aivan järkensä menettäneenä, mutta pian huomasin sinkoilujen välissä kokonaisen puoliympyrän kaunista laukkaa. Siinä vaiheessa totesin, että päivän tavoitteeseen oli päästy. Jos liinan toisessa päässä ei olisi seisonut kimoa helvetin valtiasta, olisin päästänyt hevosen hieman jaloittelemaan lopuksi, mutta kun tilanne oli mikä oli, tyydyin vain kamppailemaan Potun ensimmäistä kertaa taarhaansa. Olihan tarha nyt mukavempi paikka olla kuin karsina vaikkakin ensimmäistä kertaa ikinä epäilin tarhan aitalankkujen kestävyyttä.
Valkoinen Helvetin Lähettiläs ja Mikael - Kirjoittanut entinen omistaja (Knipse VRL-14657)
Olin aina tiennyt naisten olevan hulluja, mutta Venla se vasta järkensä oli menettänytkin! Päivittäin tuo jaksoi kamppailla Potun kanssa miltei kyyneleet silmissään ja aina tuo tuli sisälle joku revitty vaatekappale yllään. Edistystäkään Potun kanssa ei ollut tapahtunut. Istuin katsomossa tarkkailemassa vaimoni sinnikästä hölkkää valkoisen oriin perässä, jonka takapää lensi jatkuvasti ilmassa. Ilmaa halkoivat ajoittain Potun äänekkäät sekä vihaiset hirnahdukset ja mieleni teki jälleen vain juosta kentälle puhumaan Venlalle järkeä, kun tuo meinasi jäädä oriin jyräämäksi.
"Tämä riittää tältä erää", Venla totesi lopulta väsyneenä pidellen tiukkaa otetta liinasta, jonka toisessa päässä Pottu riehui minkä jaksoi. Menin alas avaamaan naiselle maneesin ovet ja tuon kadottua raivohullu eläin mukanaan kulman taakse, rojahdin turhautuneena kentän nurkkaan istumaan. Olin varmasti huvittava näky likaisine vaatteineni istumassa kentän nurkassa. Jep, en ollut mikään viisi-vuotias, mutta silti mieleni teki heittää kunnon itkupotkuraivarit Potun tapaan. Aina Venlan ilmoittaessa, että tuo menisi Potun luokse, pelko kahmaisi sydäntäni. Joka päivä sain pelätä vaimoni puolesta tuon itsekkin tiedostaessa, että tämä päivä Potun kanssa voisi olla itsemurha. Järkipuheenikaan eivät tepsineet vaan kaikuivat vain ohi naisen korvien. Hetken äärimmäisen kiukun ja surun sekoituksessa ryvettyäni nousin ylös, puhdistin tomuista takamustani ja lähdin harppomaan talliin. Vain Pottu oli tallissa, muiden hevosten tarhatessa ulkona, eikä Venlaakaan enää näkynyt. Ori selvästi kuuli tuloni ja aloitti jälleen mielettömän metelöinnin. Mikä tuota otusta vaivasi? Vaikea menneisyys vai? En minä näistä asioista tiennyt, joten luotin, että Venla tiesi ainakin sen, ettei hevonen kivuissaan ollut. Hiljaa istahdin Potun karsinan läheiselle jakkaralle kädet puuskassa katsellen valkoista helvetin lähettilästä. Sen silmät viestivät minulle selvästi, että minun täytyisi lähteä pois ja nopeasti, mutta kai olin vihdoin itsekkin seonnut vaimoni tapaan ja jäin istumaan vain aloilleni. Ori oli hämmentyneen oloinen. Se varmaan ihmetteli miksen enää pelännyt sitä. Ei minua pelottanut enää mikään muu kuin vaimoni kohtalo. Aivan sama vaikka tuo hirviö saisi minut hengiltä pelkällä äkäisellä katseellaan, istuin tässä nyt ja niin aioin vielä tovin istua.
01.06.2020 - Ostin taas ongelmahevosen - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Katselin toimistossa koneeni näyttöä silmät kyynelistä sumeutuneena. Siinä se taas oli, myynti-ilmoitus, joka sisälsi kertomuksen vaarallisesta ja erittäin vaikeasta hevosesta. Tunnistin jo tekstistä, että kyseessä oli sama, kimo hevonen, josta olin lukenut aiemminkin. Se oli ollut Alegressa myynnissä pitkään, ja rakastuin siihen tuohon aikaan silmittömästi. Valitettavasti me emme millään voineet ottaa Fabellaan enää uusia hevosia. Eräänä päivänä se sitten vain katosi sivuilta, enkä tiennyt oliko se oikeasti myyty vai viety mahdottomuuttaan piikille. Viime kuukaudet olin miettinyt oria lähes päivittäin, ja nyt se oli taas siinä.
Hetkeäkään miettimättä laitoin myyjä Venlalle viestiä, kerroin hieman itsestäni ja tallista, ja ilmoitin ostavani hevosen. En halunnut siitä kuvia, en videoita - kysyin muutaman asian joita halusin tietää ja ilmoitin hakevani Potun huomenna. Asia oli nopeasti sovittu, ja Venla oli tyytyväinen kun kimo löysi kodin. Hän kertoi hevosesta ja sen edistyksestä pitkään ja hartaasti, ja oli selkeästi aidosti pahoillaan kun joutui laittamaan orin eteenpäin. Lopetin puhelun hymy huulillani, mutta se karisi nopeasti pois. Miten kertoisin Joonakselle mukavasti, että ostin taas ongelmahevosen?
04.06.2020 - Eläinlääkäri - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Varasin Potulle heti sen ostettuani laajan eläinlääkärintarkastuksen. Se rauhoitettiin kotona, mutta siitä huolimatta oria lastattiin puolitoista tuntia. Yritettiin rekkaan ja traileriin, kaverin kanssa ja ilman, liinoilla ja ilman. Pottu ei ollut yhteistyökykyinen, ja lopulta päädyin vain seisomaan trailerin perälle ja houkuttelin hevosen hitaasti sisään. Sitten vain äkkiä ovet ja luukut kiinni ja matkaan.
Pottu otettiin alkajaisiksi hammastarkastukseen. Ei löydöksiä, hyvä purenta (jolla saa vaikka ihmisen kädestä tai kyljestä hyvän otteen). Kimo kuvattiin seuraavaksi läpikotaisin, ensin jalat, sitten selkä ja kaula. Pientä muutosta etujalkojen vuohisten alueella, ne piikitettiin käynnin lopuksi. Selkä ja kaularanka täysin priimaa. Päädyimme sitten vielä ottamaan hiekkakuvat ja tähystämään maha vatsahaavan varalta. Hiekkaa ei ollut, mutta mahalaukku oli ärtynyt ja siellä oli pientä haavaumaa. Se voisi osaltaan selittää Potun käytöksen, vaikka kokonaan en aggressiivisuutta laittaisikaan mahahaavan syyksi. Saimme kuitenkin vaivaan kalliin lääkityksen, ja se toivottavasti helpottaa hevosen oloa jatkossa.
Jalkojen piikityksen takia Pottu sai kävelylomaa, jonka aiomme käyttää hyödyksi maastakäsitellen ja oriin tutustuen.